VAIN MUMMUT VIRKKAA

Vihertää

2011-09-27T22:02:00.000+03:00

Viikonloppuna sain valmiiksi Holden-huivin. Väri on kieltämättä vähän epämummumainen, mutta jostain syystä siihen ihastuin. Ajattelin että tämä sopii hyvin yhteen mustan villakangastakin kanssa.

Kokoa tällä on 125x65cm ja Schoppel Wollen Jeans Ballia kului 82g. Puikot 3,5mm.

Puikoilla on jo seuraava vihreä huivi, nyt enemmän herneen värinen..

Rock Island

2011-09-10T13:44:00.000+03:00

Piiitkästä aikaa täällä taas. Muutto ja remontti ja työkiireet ovat vieneet kaiken ajan ja energian, mutta parin viime viikon aikana olen taas tarttunut kutimiinkin. Sain Rock Islandin (löytyy myös Ravelrysta) valmiiksi.

Aarrearkustani kaivettua Fyberspatesin Fairy Woolia kului vain 48g, eli lankaa jäi vielä toiseenkin huiviin.

Ihana huivi, samaan aikaan perinteinen ja moderni. Tätä tehdessäni olin koko ajan varma, että huivista tulee fiasko, siis ihan liian pieni. Onneksi en ryhtynyt tekemään suunnittelemiani muutoksia ohjeeseen, sillä hiano tästä tuli.

Arvonta suoritettu

2011-07-20T18:52:00.000+03:00

Onnetar suosi nimimerkkiä Nuori Emäntä. Onnittelut! Laitatko osoitteesi sähköpostina (vainmummutvirkkaa [ät] gmail.com) niin postitan palkintosi. Olen kylläkin juuri nyt keskellä muuttokaaosta, joten lupaan suoriutua postiin ensi maanantaina. :)

Kiitos ja oikein mukavia kesäkäsitöitä kaikille osallistuneille!

Vielä aikaa osallistua arvontaan!

2011-07-18T09:58:00.003+03:00

Jos et ole vielä osallistunut arvontaan, kurkkaa tuonne pari postausta alaspäin ja jätä sinne kommenttisi!

Kohta se totuus paljastuu

2011-07-13T08:56:00.001+03:00

Muuttoprojekti alkaa olla siinä vaiheessa, että olisi syytä aloittaa pakkaaminen. Astioita tai vaatteita ei vielä voi pakata, mutta langathan voisi. Tätä hommaa olen kuitenkin vältellyt, koska kun kaikki lankalaatikot ja -nyssykät kaivetaan kaapeista, sängyn alta ja koreista, langan todellinen määrä paljastuu. Ja jos pinoan nyt kaikki lankalaatikot samaan läjään, totuus seistä töröttää siinä ja tuijottaa muuttoon asti suoraan silmiin: tässä me nyt kaikki olemme! En ole mielestäni ostanut juurikaan lankaa kuluvan vuoden aikana, mutta enpä ole sitä toisaalta kuluttanutkaan kummoiseen tahtiin. Kun langoista muodostuvat kilometrit on ovelasti hajasijoitettu ympäri kotia, määrä ei tunnu niin massiiviselta. Olen siis voinut uskotella itselleni, että lankaa on itse asiassa aika vähän nykyään...

No, muuttoapulaiseni voivat olla rauhassa, lankahan on oikein mukavaa muutettavaa, kevyttä ja kolhuja kestävää. :) Ja sitten kun pääsen lankojeni kanssa uuteen kotiin, hajautan taas langat sinne tänne, jotta voin edelleen blogissani väittää, että olen ostanut aika vähän lankaa viime aikoina. Ja uskoa siihen itsekin.

Vielä muuten kevyt mainos ja vinkki kaikille teille kirjoittamisesta tykkääville. Tampereen yliopistossa toteutettava tutkimushanke kerää kertomuksia työelämässä pärjäämisestä. Kaiken ikäiset työelämässä olevat tai joskus olleet voivat antaa panoksensa tutkimukseen kirjoittamalla omista ratkaisuistaan.

12000 lukijaa

2011-07-05T09:00:00.001+03:00

Huomasin että 12000 lukijan raja rikkoutuu hetkenä minä hyvänsä. Tällaisen tapahtuman kunniaksi on syytä laittaa arvonta pystyyn!

Osallistuminen käy näin: jätä kommentti tähän postaukseen, ja kerro, mikä on mielestäsi paras kesäkäsityö. Mitä kudot/virkkaat näin kesällä, vai vaihdatko muihin käsitöihin? Kaikkien kommentin jättäneiden kesken arvotaan pieni kesäinen palkinto. Osallistumisaikaa on 19.7. klo 23.59 saakka. :)

Voisin vastata kysymykseeni itsekin. Kesäisin minulla alkaa aina huvittaa virkkaaminen. Nytkin olen katsellut pitkään levossa olleita virkkuukoukkuja siihen malliin, että joku virkkuuohje täytyisi nyt kaivaa esille. (On vaan noita neuleita tuossa kesken sen verran monta, että uusia ei saa aloittaa...)

Vielä parikymmentä toistoa jäljellä...

2011-06-29T10:58:00.000+03:00

Rock Island -huivi ei ole edennyt todellakaan huimaavaa vauhtia. Reunus, jossa 13 silmukalla toistetaan kahdeksan kerroksen mallikertaa, on lähestulkoon valmis. 71 toistosta on tehtynä 59. Luulisi että näillä silmukkamäärillä tarvittavat toistot syntyisivät nopeasti, mutta pientä kaistaletta ei jaksa kovinkaan kauaa kutoa kyllästymättä... Toisaalta tylsyydessä on se hyvä puoli, että kerrankin odotan innolla silmukoiden poimimisvaihetta! :D Sen jälkeen pääsen varsinaisen työn kimppuun.

Projekti Mummulan muutto on edennyt siihen vaiheeseen, että uudessa kodissa tehdään keittiöremonttia, pääosin perheen voimin. Pakkaamisen aloitan ensi viikolla, varmaankin langoista, jotka täytyy inventoida. Työporukalla olemme päättäneet kerätä jämälangat ja varastoihin pyörimään jääneet kerät ja lahjoittaa ne hyvään tarkoitukseen. Toivon lankavarastojeni kutistuvan entisestään - olen kyllä omasta mielestäni ostanut todella vähän lankaa viimeisen vuoden aikana.

Nyt kun onnistuin kesäloman kunniaksi hankkimaan oikein kunnon yskän, yritän remontoinnin ohella ottaa muuten rauhallisesti. Itse asiassa nyt olisi hyvää aikaa juoda aamuteet ja istahtaa kutomaan muutama mallikerrallinen... Tartun siis tuumasta toimeen ja toivotan kaikille oikein hyvää kesäkuun loppua, olitte sitten töissä tai lomalla!

Peruuttamalla puuhun

2011-05-31T13:38:00.002+03:00

Aloitin ihanaista Rock Island -huivia täydellisen kauniista langasta, Fyberspatesin Fairy Woolista. Reilun 1300 metrin keriminen oli silkkaa iloa, lanka on niin suunnattoman kaunis... Rock Island on hieman haastavampi huivi siksi, että sitä ei tehdäkään ihan perinteisellä niskasta reunukseen -menetelmällä. Pitsireunus tehdään sen sijaan ihan ensimmäisenä: luodaan 12 silmukkaa ja toistetaan kahdeksan kerroksen mittaista mallikertaa vaatimattomat 71 kertaa... Tällaista kiharaa siitä syntyy:

Tässä toistoja uupuu vielä viitisenkymmentä... :) Sitten poimitaan muutama silmukka ja siirrytään huivin "runkoon". Tällaista vähän erikoisempaa huivia on ihan kiva tehdä, saa vaivata aivojaan. Ja jos tästä ei synny upeaa lopputulosta, niin vika ei ole ohjeessa tai langassa!

Kun taas tunnen jonkinlaisen neuleinnostuksen kasvavan, alkaa päässäni kehittyä lankatilaus. Yritän kuitenkin ennen muuttoa pidättäytyä kaikenlaisesta ostamisesta, en kaipaa yhtään lisää pakattavaa tai kannettavaa. Täytyy vaan pysyä vahvana: ei lisää lankaa, ei lisää lankaa, ei lisää lankaa...

p.s Ja Fairy Wool löytyi omasta jemmakätköstä, eli tuhoan koko ajan varastojani!!

Isompia ja pienempiä projekteja

2011-05-25T12:24:00.000+03:00

Hei kaikille piiitkästä aikaa. Syy linjoilla vallinneeseen hiljaisuuteen on muuttoprojekti - olen kevään aikana etsiskellyt ja vihdoin löytänytkin uuden kodin. Asunnonhankinta on vienyt kaiken ylimääräisen ajan ja energian. Eniten on tullut valvottua ja pähkäiltyä edessä olevan keittiöremontin kanssa... Ja sitten luovuutta ei ole enää riittänyt käsitöihin. Otan mielelläni vastaan vinkkejä: miten keittiöremontista selviää hengissä?

No olenhan minä jotain ehtinyt näpräämäänkin. Koruja olen saanut muutaman aikaiseksi. Ihan simppeliä, mutta lankojen kanssa pelaamisen lomassa varsin mukavaa vaihtelua. Pinkki kaulakoru itselle, mustavihreä rannekoru meni lahjaksi. Siemenhelmiä, erilaisia lasihelmiä ja magneettilukot, siinä se.

(Rasia on ystävän tekemä, säilytän siinä helmiaskartelutarvikkeeni.)

Onnea on tilaustyönä värjättävä lanka

2011-04-04T15:47:00.000+03:00

Jokaisella meillä lienee niitä sellaisia unelmaprojekteja, joiden tekemisestä haaveillaan ja sopivaa lankaakin etsiskellään, mutta joihin ei sitten vaan uskalla tai raaski tarttua. Minun megaunelmaprojektini on Knittyn Shipwreck shawl. Ikinä en ole pyöreää huivia tehnyt, enkä tiedä sopisiko tuo huivi minulle, mutta jotain täydellisyyttä hipovaa siinä on.

Tänään otin sitten suuren harppauksen lähemmäs unelmaprojektini toteutumista: tilasin langat! Kun oikeanlaista lankaa juuri oikean värisenä ei tahtonut mistään löytyä, päätin että unelmahuivin langat on saatava unelmakaupasta. Fyberspatesilta saa tilattua custom made -lankaa eli haluamaansa laatua haluamassaan värissä. (Niin juuri, vähänkö tulee lapsi karkkikaupassa -fiilis...) Lyhyt viesti kaupan pitäjälle Jenille Ravelryssa ja hups, lankani ovat jo työn alla! Kyselin harmaiden lankojen tilannetta ja sattui niin, että juuri tänään värjätään harmaita lankoja. Mieletön tuuri! En nyt paljasta tässä enempää tilaukseni sisällöstä, näette sitten kuvia kun paketti saapuu, mutta oli pakko piipahtaa kertomaan että joskus todellakin saa sitä mitä tilaa...

Seuraava isompi työ on siis odottamassa, ja neuletakin valmiiksi saattamiseen löytyy heti uutta motivaatiota! Kyllä tästä maanantai kirkastui huomattavasti... :)

Elämä on

2011-03-07T10:32:00.000+02:00

...välillä yhtä touhua ja tohinaa. Viimeinen kuukausi on suorastaan livahtanut ohi ilman että olen ehtinyt tehdä paljon muuta kuin ihmetellä - tai siltä se ainakin tuntuu. Kutimet ovat olleet lepotilassa jo jonkin aikaa, ja neuletöitä on tehty pitkään ihan mielikuvituksen tasolla. Kevät houkuttelisi tarttumaan kirkkaampiin väreihin, vihreään, keltaiseen, ja aloittamaan uusia töitä. Olen kuitenkin päättänyt että neuletakkiprojekti tehdään loppuun ennen kuin ihanainen Heritage Silk pääsee puikoille. Ja onhan se suunnittelu puoli ruokaa. :) Mutta että nyt meidän täytyisi ryhdistäytyä, siskoseni! (Totta puhuen sisko on ollut neuletakkinsa kanssa paljon ahkerampi kuin minä...)

Olen muuten ilolla seurannut blogin seuraajien määrän kasvua, ja minun on pitänyt jo monta kertaa kiittää teitä kaikkia vierailijoita. Nyt sen teen: kiitos ja tervetuloa, niin uudet kuin vanhatkin kävijät. Toivon mukaan saan blogiin jatkossa vähän enemmän sisältöä, eli niitä valmistuneita töitä.

Mukavaa maaliskuuta!

Mulle kans!

2011-01-30T21:55:00.001+02:00

Tuo edellisessä postauksessä esiintynyt Pimpelliese oli jotenkin niin kiva huivi, että halusin testata sitä vielä paksummalla langalla. Varastoista löytyi Gjestalin Frostia, joten ei kun puikot (3,5mm) suihkimaan.

Käytin 146g lankaa, ja pingottamattomana huivilla on kokoa 36x150cm. Tulin siihen tulokseen, että Pimpelliese toimii huomattavasti paremmin sukkalankavahvuudella kuin pitsivahvuudella ja että Frost on aivan ihanaa kudottavaa. En juurikaan välitä pätkävärjätyistä langoista, mutta tässä langassa on saatu aikaan todella harmoninen väriyhdistelmä. Ainaoikein-pinnassa värit toimivat erityisen hyvin. Me likes!

Tämä huivi on ihan itselleni tehty. Ja seuraavakin projekti jatkaa samalla linjalla: aloitamme siskoni kanssa samaan aikaan neuletakkisavotan, ja sen verran voin paljastaa jo etukäteen, että violettia lankaa on tullut taas ostettua...

Kirje ystävälle eli Aina ei saa sitä mitä tilaa

2011-01-16T21:19:00.001+02:00

Rakas ystävä. Muistathan ne langat, jotka toit mukanasi silloin viimeksi täällä käydessäsi? Oliko se marraskuun loppua vai joulukuun alkua? No, Primavera koristaa edelleen lankakoria, mutta ohje kynsikkäille on sentään jo valittu. Sille pipoa varten ostamallesi Zauberballille sen sijaan kävi, miten sen nyt muotoilisin... hieman ~~huonosti~~ oudosti.

Ei siitä tullut pipoa! Tuli Pimpelliese! En nimittäin löytänyt millään kelvollista pipo-ohjetta, joka olisi tälle langalle sopinut. Yritin kyllä ihan oikeasti saada pallosta pipoa aikaiseksi, mutta huiviksi se tahtoi muuttua, ja mikä minä olen langan tahtoa uhmaamaan... Lankaa jäi vielä 47g eli melkein puolet pallosta, joten kyllähän siitä pipon saa vielä tehtyä, mutta minä en taida olla oikea mummu siihen hommaan. Pitsipaksuiset langat tahtovat käsissäni muuttua huiveiksi. En tiedä mistä se johtuu...

Joka tapauksessa olen pahoillani, ja toivon että voin lepyttää sinut vaikka teekupposella ja tällaisella melko hauskalla pitsihuivilla. Poikkea joku päivä vaikka työmatkalla.

Terveisin ystäväsi Mummu

p.s terveisiä kotiväelle

Koruilla jatketaan

2011-01-10T21:51:00.000+02:00

Hyvää iltaa, tässä vihdoin ne joululahjat kuvattuna. Tänä jouluna en antanutkaan neuleita lahjaksi, vaan askartelin pukinkonttiin parit korut. Värit olivat vähän yksipuolisia - olen aikaisemminkin todennut, että ympärilläni on hämmästyttävän paljon sinisen ystäviä...

Rannekoru magneettilukolla, aineksina siemenhelmiä, perhoshelmiä ja muutamaa sorttia isompia lasihelmiä. (Tämän enempää en osaa kertoa, koska olen nyt vieraalla maalla. Tiedän, että helmiä on monenlaisia, eihän kaikki lankakaan ole vaan sitä samaa "lankaa"...)

Tässä setissä käytin pääaineksena vähän suurempia siemenhelmiä (6/0?) helmenvärisenä sekä ihania yönsinisiä tsekkiläisiä lasihelmiä. Kaulakoruun olen todella tyytyväinen, koska se istui saajalleen täydellisesti!

Täytyy todeta, että korujen parissa saan ainakin minä niskani nopeammin jumiin ja enemmän rahaa kulumaan, jos lankaharrasteluuni vertaan. Toisaalta helmien pujottelemisessa on jotain hypnoottista, ja se on ollut mukavaa vaihtelua lankojen pyörittelemiselle. Työn alla on kuitenkin koko ajan ollut neule tai pari, ja katsotaan jos vaikka lähiaikoina saisin jotain kuvattuakin...

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

Hyvää Joulua!

2010-12-23T17:10:00.000+02:00

Haluan toivottaa kaikille lukijoilleni oikein mukavaa joulua - syökää hyvin ja rentoutukaa! Palaan linjoille joulun jälkeen pakettiin menneiden käsitöiden kuvien kera.

Tällä ois uudet unisukat

2010-12-07T20:15:00.000+02:00

Olen itsestäni kovin ylpeä. Hammastikuilla kudotut sukat, eikä yhtään menny hermot!

Puikot siis 2,5mm, lanka Sandnes Lanett, menekki n.70g (tarkistan kun muistan hankkia vaakaan pariston!). Ohje Strawberry Field -sukkiin löytyy Ullasta 03/07. Menin tämän onnistumiskokemuksen seurauksena sellaiseen mielenhäiriöön, että otin saman tien toisen sukkaparin puikoille, ja vaikeusaste nousi taas toiseen potenssiin... Mitä siitä sitten seuraa, sen saatte lukea tästä blogista ehkä vielä tämän vuoden puolella!

Hei, tämähän on ihan hauskaa!

2010-11-19T22:22:00.000+02:00

Lankalaatikoita penkoessani törmäsin Lanett-keriin. Hetken aikaa pyörittelin vaaleanpunaisia, vaaleanvihreitä ja liloja keriä ja hurja suunnitelma alkoi muotoutua päässäni. Olen jo jonkin aikaa haaveillut kunnollisista unisukista, ja yrittänyt löytää niille kutojaa - koska sukkien kutominen nyt vaan ei ole alaani. En perusta sukkapuikoilla kutomisesta. Varsinkaan ohuilla. INHOAN silmukoiden poimimista. Kyllästyn nopeasti, ja sukkia tarvitaan kuitenkin kaksi samanlaista kappaletta... Lankakaupassa olen etsiskellyt sopivaa unisukkalankaa, mutta toistaiseksi kerät ovat jääneet hyllyyn, koska mieleistä ei ole muka löytynyt. Nyt kuitenkin, siinä söpöjen Lanett-kerien keskellä istuskellessani, aloin leikitellä kerrassaan vaarallisella ajatuksella: jospa sittenkin kutoisin sukat itse. Lanettista. 2,5mm sormikaspuikoilla eli tuttavien kesken hammastikuilla...

Ennen kuin huomasinkaan, olin jo Novitan Neulomossa huhuilemassa hyvän sukkaohjeen perään. Sain neuvon katsastaa Ullan Strawberry Field -sukkien ohje. Tykästyin ei-ihan-niin-perinteisiin sukkiin, ja siinä sitä sitten oltiin: minulla oli lankaa, puikot ja ohje. En voinut edes puolustautua sillä, että kaikki tämä tuli minulle pyytämättä ja yllätyksenä. Ja nyt tilanne on eskaloitunut jo tähän pisteeseen:

Täällä minä kudon sukkaa, ja huomaan vielä viihtyväni kutimeni parissa. Simppeliä pitsineuletta tikuttelee telkkaria katsellessa, ja (Brittanyn koivupuiset) hammastikut ovat itse asiassa todella asialliset vekottimet! Ja mikä oudointa, silmukoiden poimiminen ei nostanut verenpainettani ollenkaan, kiitos poimintametodin, jonka työkaveri minulle neuvoi. Olen suorastaan järkyttynyt: tämähän on ihan hauskaa puuhaa!

Puikkojen lepokausi

2010-11-13T18:23:00.000+02:00

Olen saanut palautetta siitä, että blogini ei ole viime aikoina päivittynyt. No ei ole ei, on niin laiskottanut tuon kuvaamisen suhteen... Jotain olen saanut tehtyä käsityörintamalla, mutta pääasiassa puikot ovat viettäneet ansaittua lepotaukoa. Koska jotain täytyy kuitenkin ihmisen näperrellä, olen käyttänyt ylimääräisen energian askarteluun.

Työporukalla käytiin helmiaskartelukurssilla, ja minä vietin vihreän teemaillan. Tein rannekorun ja vähän pisemmän kaulakorun. Olen huono käyttämään koruja, siis muita kuin sormuksia, mutta nyt voisi opetella. Näistä tuli kyllä todella mieleiset.

Erään toisen päivän vietin askarrellen toisessa hienossa naisporukassa. Yritin kovasti neulahuovuttaa, mutta koska taisin enemmän keskittyä juoruamiseen, ei siitä tullut mitään muuta kuin huopamytty. Tein sitten loppujen lopuksi kranssin ulko-oveen. En perusta joulunpunaisesta tai -vihreästä tai muutenkaan traditionaalisesta jouluilmeestä, joten tein oman esitykseni jouluestetiikasta.

Heti kun eräs kokenut malli tulee kylään, kuvaan muutaman valmiin huivin, niin saadaan neuleblogiin taas vähän uusia neuleita. :) Siihen asti: voikaa hyvin ja muistakaa, että joulutorttukausi on alkanut!

Asusteita

2010-10-17T14:28:00.001+03:00

Hupsis, kylläpä on aikaa vierähtänyt tuosta edellisestä postauksesta. Olen kyllä kutonut paljon, mutta en ole jaksanut tai voinut blogata valmistuneista töistä. Osa neuleista menee siis lahjaksi, ja bloggaan niistä vasta sitten kun ne on luovutettu eteenpäin... Mutta tässä pari valmistunutta. Pipa oli tilaustyö, tuubi tuli itselleni.

Ihanan vihreä pipa Manos del Uruguayn Wool classicasta (100g=126m, väri 2364). Ensimmäistä kertaa tämä lanka puikoilla, ja tykkäsin kovasti. Lanka on paksuudeltaan vaihtelevaa, joten pinnasta tulee ihanan rouhea. Sävy on sekin hieman epätasainen, siis elävä. Puikot 6mm, silmukoita aikuisen pipoon 75. Virkkasin ekstrana pipaan irroitettavan, hieman heijastavan koristeen. Lankaa kului kaikkineen 78g. Tiedoksi pipan saajalle: saatan hakea itselleni pinkkiä Manosta heti huomenna... :)

Tuubin tein lahjaksi saamastani aarteesta, Artesanon Silk Embracesta. Puikoilla 5,5mm loin muistaakseni noin 90 silmukkaa. Tein toiseen päähän joustinta, muuten kudoin sileää. Kappaleen korkeus on noin 30cm, ympärysmitta noin 70cm. Menekki 56g, eli lankaa jäi kerästä vielä vaikka pipaa varten. Vaikka kutoessa olin varma että tämä kutittaa kaulalla, (huuhteluainevedessä liotuksen jälkeen) käytössä tämä on todettu kutittamattomaksi. Lankahan sisältää 47% Suri alpakkaa, 53% silkkiä. Sävy on nimeltään Hip-hop.

Puro testattu

2010-09-17T10:41:00.000+03:00

Kutaisin elämäni ensimmäiset Purot, kun minulta pyydettiin pipoa ja langatkin toimitettiin valmiiksi. Ihan perusmallin tein, tosin tällaisen smurffi-tyylisen.

Puikot resorissa 5,5mm ja muuten 6mm. Loin muistaakseni 88 silmukkaa, koko aikuisen. Kulutus 65g.

Kauniit vihreäthän tässä on, mutta itse lanka ei ihan vakuuttanut. Kahdestä kerästä löytyi turhan paljon "tikkuja", ja lanka tuntui ainakin kutoessa melko karkealta. Vähän alkoi epäilyttää: minulla on jemmassa tätä samaista vihreää pikkujätkän neuletta varten, mutta noinkohan käytän sitä lapsen vaatteeseen...

Luksusta

2010-09-12T19:45:00.002+03:00

Tajusin vasta tässä männä viikolla, että Novitan Luxus Cloud on ihan loistava lanka. Varastoihini oli päätynyt sitä muutama kerä, ja kun törmäsin niihin pitkästä aikaa, keksin saman tien niille käyttötarkoituksen. Olen Ravelryssa ihastellut paksummille langoille sopivaa 198 yds. of Heaven-huivia, tajuamatta että sopiva lanka löytyisi omista varastoista. Ihastuin ohjeeseen, ja lankaan - kävin saman tien ostamassa Prismasta lisää Cloudia huivitarpeiksi.

Lanka on todella ihana kudottava, ja se sopi tälle ohjeelle täydellisesti. Tuloksena huivi, joka on unelmanpehmeä. Tämä sininen versio meni jo lahjaksi, mutta aion tehdä itselleni mustan.

Langan menekki 150g puikoilla 5,5mm. Huivin mitat 134x65cm. Muokkasin ohjetta hieman: toistin kaaviota 1 niin kauan kuin lankaa näytti riittävän, ja siirryin sitten toiseksi viimeiseltä kerrokselta kaavioon 2. Sitä kudoin vain muutaman kerroksen, ja päättelin sitten. Ohjeessa reunus on paljon suurempi, mutta minä en tähän halunnut sellaista tehdä. Halusin myös kuluttaa langan tehokkaasti, ja kolmesta kerästä jäi jäljelle jokunen metri.

Tykkään, tykkään, tykkään.

P.S. Yritin ottaa tilan paremmin haltuun ja tein hieman muutoksia blogini ulkonäössä. Kommentoikaahan reippaasti, jos jokin näyttää hassulta tai näkyy huonosti. Ja jos joku tietää, miten tässä Simple-mallissa saa otsikon keskitettyä, kertokaa kiltit. Vanha malli on kyllä tallessa, joten siihenkin voi palata - ja voi olla että kokeilu kaatuu tuohon väärässä kohtaa olevaan otsikkoon! :)

Bolero

2010-09-05T11:08:00.000+03:00

Tämä bolero oli tilaustyö. Ohje Novita syksy 2010, puikot 8mm ja 7mm, jostain syystä koossa S/M menekki vain hieman vajaa 400g. Yksi kokonainen kerä jäi siis yli ilmoitetusta 500 grammasta. No, siitä tulee sitten pipo tai jotain.

Tuo *kolme nurin yhteen, kudo seuraava silmukka 3 kertaa* mallineule aiheutti jonkinlaisen rasitusvamman käteen, mutta se on nyt onneksi parantunut. Ihan vähään aikaan en koske noin paksuihin puikkoihin - vaikka tykästyin kyllä todella valmiiseen neuleeseen. Keneltäköhän minä voisin tilata tällaisen? :)

Arvoitus nimeltä Multnomah

2010-09-02T17:35:00.000+03:00

Jotkut neuleohjeet ovat sellaisia, että niiden ympärillä tulee tanssittua jonkin aikaa: sitä lueskelee ohjetta, tutkii mitä muut ovat sillä saaneet aikaiseksi, harkitsee lankavaihtoehtoja, hylkää koko idean, palaa siihen taas... Multnomah-huivi on juuri sellainen ohje, jota olen jo jonkin aikaa tiiraillut sillä silmällä, mutta joka ei todellakaan ollut mikään rakkautta ensi silmäyksellä -juttu. Enkä oikeastaan edes ymmärrä miksi jumituin kyseiseen ohjeeseen. Alkuun en ollut varma pidänkö edes huivin ulkonäöstä. Jokin siinä häiritsi, mutta jokin kiehtoi. Ehkä se oli se yksinkertaisuus, joka samalla viehätti, mutta samalla aiheutti vaikeuksia pitsineuleorientoituneelle. Olin ehtinyt kuvitella tekeväni huivin jo vaikka mistä langasta, mutta sitten yhtenä iltana nousin nojatuolistani, kaivoin rottinkikorista Mokkasukka-villalankaa ja aloin kutoa. Ja nyt se on sitten tehty, meikäläisen Multnomah.

95 grammaa Mokkasukkaa, sävy oli muistaakseni Pispala. Puikot 3,5mm, koko noin 124x56cm, eli kaulaan kiedottavaksi huiviksi sopiva. Aloitin huivin pariinkin kertaan, ja hain lisäystahtia, jolla olisin tuottanut kolmion mallisen huivin. Ohjeen mukaan tehtynä olisin saanut aikaiseksi suunnilleen lokin siivet. Näin ohuella langalla päätin sitten lopulta tehdä kfb(=kudo s edestä ja takaa)-lisäykset vain joka toisella kerroksella koko huivin ajan. Reunuksen aloitin normaalisti kun puikoilla oli 229 silmukkaa. Muutin hieman reunustakin: annoin sileiden raitojen jatkua kerroksen alusta loppuun (keskisilmukoita lukuunottamatta), kun ohjeessa puoliskojen alussa ja lopussa tehdään aina oikeaa.

Enkä muuten edelleenkään tiedä mitä tästä huivista ajattelen. Ehkä se selviää minulle jonain päivänä...

Äärimmäisen valkoista

2010-08-24T12:25:00.001+03:00

Jostain kumman syystä päätin eräänä iltana kaivaa varastoistani valkoista Tennesseetä ja ryhtyä kutomaan ponchoa, jonka ohje löytyy Novitasta kevät 2009. Syyn puuskaan olen jo autuaasti unohtanut, mutta sen muistan että tämä on muuten-vaan-lahja ystävälle. Kyseessä ei ole luonnonvalkoinen, vaan Todella Valkoinen Lanka - aurinkoisena päivänä näin hohtavan värin kuvaaminen oli melko haastavaa.

Ponchosta puuttuvat vielä koristenapit, jotka tuohon liitoskohtaan on tarkotus kiinnittää. En kuitenkaan ole löytänyt sopivia nappeja, joten saatan jättää ne ponchon saajan vastuulle. Napeilla ei tosiaan ole muuta kuin koristefunktio.

Nyt on miltei kaikki valkoiset Tennesseet tuhottu. Työn alla on jo seuraava haaste, syksyn Novitan bolero nro 47. Olen vääntänyt kolmea silmukkaan nurin yhteen niin, että rannetta jomottaa. Tämä ei siis ainakaan minulle ole mikään supernopea välityö. Onneksi Tempo on paksu lanka. :)

Elokuu alkaa käydä vähiin, nauttikaamme näistä kauniista päivistä!

Terveisiä pohjoisesta

2010-08-17T19:13:00.000+03:00

Kesälomareissumme suuntautui Pohjois-Suomeen. Puoli vuorokautta kulutettiin autossa istumalla ennen kuin saavuimme tunturin juurelle. Minä sain viettää koko matkan takapenkillä, joten matkatyö eteni ihan kivasti. Maisemiinkin ehti keskittyä.

Ja upeita maisemia tuli viikon aikana sitten nähtyäkin. Ihanan rauhallinen loma sujui ulkoilun merkeissä, ilman mitään suorituspaineita ja tarkkoja suunnitelmia. Enkä muista koska olisin nukkunut niin hyvin!

Iso kiitos matkaseuralle reippaasta mutta rennosta viikosta. Tuli todistettua, että meillä päin naiset on niin kovia, että ne valloittaa tunturit vaikka takaperin kävellen! ;)

P.S. Teen juuri elämäni ensimmäistä Magic loop -projektia. Eihän se olekaan niin vaikeaa kun miltä se näyttää!

Laukku täynnä lankaa

2010-08-06T00:13:00.000+03:00

Pakkailen tässä laukkujani viikon kestävää lomamatkaa varten. Olemme lähdössä naisporukassa pohjoiseen reippailemaan ja nauttimaan luonnosta, ja laukkuun onkin sujahtanut lähinnä urheiluvaatteita. Kyllä kuulkaa esimerkiksi kengät vievät kamalan paljon tilaa. Vaikka mielestäni olen pakannut hyvin systemaattisesti ja järkevästi, huomaan kuitenkin että sängyllä on jo kaksi urheilukassia, jotka natisevat liitoksistaan. Eikä tässä ole edes ulkoiluvaatteita, kosmetiikkaa, lukemista, matkaeväitä... Miten tätä tavaraa voi olla näin paljon?!

No, onhan siellä seassa hieman lankaakin. Arvasitte oikein. Kyllä viikoksi tarvitsee varata heti kaksi käsityötä, ettei iske tylsyys pitkillä automatkoilla tai oikein sateisina päivinä. Ja sitten niitä varten puikkoja. Ja lehdet, joissa ohjeet ovat. Mutta eihän siitä tule kuin noin kilon verran tavaraa!

Kai minä puran laukut kertaalleen ja pakkaan kaiken uudestaan. Ehkä minä en välttämättä tarvi kaikkia noita lankakeriä mukaan, en kuitenkaan jaksa ruveta poimimaan silmukoita boleron resoria varten...

Ihanaa elokuuta kaikille lukijoille! Palaan linjoille reilun viikon päästä. Olkaahan kiltisti sillä aikaa ;)

Spring Leaves in July

2010-07-24T21:21:00.001+03:00

Tadaa! Tässä se viimein on, Spring Leaves TeeTeen Elegantista - suuritöisin huivini ikinä. Ja ihan itselleni tein!

Olen tehnyt tätä useamman kuukauden ajan, ja välillä olen ollut hirmu innostunut, välillä taas todella tylsistynyt (lyhyissä mallikerroissa on etunsa, mutta ainakin suuremmissa töissä ne tuppaavat minusta käymään tylsiksi). Mutta heti kun sain huivin pingotettua, ihastuin ikihyviksi. Siitähän tuli aivan ihana!!

Ohje huiviin löytyy Ravelrystä, täältä, ilmaiseksi. Käytin 85g Elegantia, puikot olivat 3,75mm KnitPicksin pyöröt. Leveimmässä kohdassa on 7 lehtikuviota eli loin alkuun 94 silmukkaa. Kokoa huiville tuli 68x166cm, mikä juuri sopiva meikäläisen siipienväliksi.

Huivihan aloitetaan keskisaumastaan, eli ensin tehdään toinen puolisko reunuksineen valmiiksi, puretaan väliaikainen aloitus, poimitaan silmukat ja lähdetään kohti toista reunusta. (Tässä Ullan ohje tälle virkkaamalla tehtävälle aloitukselle.) Keskisaumaan muodostuu siis tuollainen timanttikuvio, jonka tuosta ylhäältä erottaakin. Olen kerran aikaisemmin tehnyt huivin tällä tekniikalla, joten nyt alkuunlähtö sujui sukkelaan. Tätä kikkaa lukuunottamatta huivi on hyvin simppeli, ja sopii aloittelijallekin.

Kyllä nyt on hyvä fiilis, kun tämä pitkä projekti on valmis. Ihan heti en taida huivia ottaa puikoille - ellen sitten sillä silmällä katselemieni vauvan neuletakin ja naisten boleron (molemmat uusimmasta Novitasta) välityöksi... ;)

(P)ipa

2010-07-14T14:23:00.000+03:00

Terveisiä ukkosmyrskyn keskeltä. Hirmuiseen helteeseen on tullut pieni katko, kun pimeys ja sade ovat laskeneet lämpötilan +22 tienoille. Ihanaa!!!

Ei ole paljon huvittanut pidellä lankoja käsissään näin kuumalla, mutta yhden nopean välityön sain aikaiseksi. Nämä oikeat sävyt kesäpipaan löytyivät keväällä Wollboxista. Lanka on Pro Lanan Basic Cotton, jota meni 70g. Ja ainakin tamperelaiset tietävät miksi sävyt ovat juuri oikeat. Tai sitten tasan väärät. :)

Tämä tilaustyö on rastapipan tyylinen. Suunnittelin tuonne päälle ISOA mustaa tupsua, mutta katsotaan mitä pipan saaja sanoo asiasta. Puuvillahan helposti purkautuu ja nukkaa, eikä ole siksi hyvä tupsuaines, ajattelinkin käyttää mustaa Nallea.

Hyvää ja vähemmän helteistä viikkoa kaikille!

Bitterroot

2010-07-05T22:31:00.000+03:00

Bitterroot on valmis! Luovutin sen tänään uudelle omistajalleen ja samalla lainasin maisemia kuvaamista varten.

Turkoosia Tee Teen Elegantia (joka kyllä mielestäni on lähempänä petroolia kuin turkoosia) meni 42g siten, että tein isomman huivin ohjeen mukaan muuten, mutta jätin viimeisestä kaaviosta kerrokset 1-8pois. Puikot olivat 4mm KnitPron metalliset pyöröt. Hentoinen huivi mahtui hyvin 80cm kaapelille.

Ohje oli helppo ja nopea kutoa - ja vähän tylsä. Mutta kaunis huivi siitä tuli, ja ennen kaikkea juuri sellainen, jonka saaja halusikin. Jospa nyt tästä inspiroituneena saisin vähitellen tuon oman Elegant-projektini valmiiksi! Säät ainakin suosivat kutomista, sillä istun näillä hellesäillä mielummin sisällä viileässä kutomassa... Miten ikinä sinä hellepäiväsi vietätkään, olkoot ne mukavia ja mieluisia!

Taistelu paikasta sopivasti varjossa

2010-06-28T20:30:00.000+03:00

Terveisiä maalta. Tulin tänne juhannuksen jälkeen muutaman päivän lomalle, ja mukavasti ovat säätkin suosineet. Olen yrittänyt vähän kutoakin pihalla, mutta kutimen sijaan unohdun aina tuijottelemaan lintuja, puita, pensaita, kukkia ja ötököitä, joten eipä tuo Bitterroot ole juuri edennyt... Mutta ei se mitään, kutoja ainakin on saanut nauttia miltei täydellisestä kesärauhasta.

Lempipaikkani keinussa on monen muunkin suosiossa, ja vuoron perään siinä onkin käynyt aina joku kesäpuuhista voipunut torkahtamassa. Koira on löytänyt täydellisen kesämajan suurten pensaiden juurelta, eikä mustaa karvakuonoa hoksaisi aluskasvillisuuden seasta, ellei sieltä välillä kuuluisi tyytyväinen tuhina (tai merkitsevä maiskuttelu, kun tuoksut grillistä kulkeutuvat sinne saakka). Olen tehnyt kyllä paljon suunnitelmia siitä, mitä hommia pitäisi tehdä sitten kun tulen seuraavan kerran käymään, mutta pääosin olen vaan laiskotellut. Olen kyllä aika hyvä laiskottelemaan. :)

Huomenna palaan kaupunkiin ja yritän sitten vääntää aivoni sellaiselle vaihteelle, että saan mietittyä tuon Bitterrootin jatkon. Teen huivia Tee Teen Elegantista, ja näyttää siltä ettei kumpikaan annetuista kokovaihtoehdoista ole sopiva. Täytyy siis tehdä joku välimallin sovellus - sitten kun seuraavan kerran jaksan ajatella niin monimutkaisia...

Juhannusta

2010-06-24T18:40:00.000+03:00

Toivotan kaikille oikein hauskaa juhannusta! Älkää viekö kutimianne liian lähelle kokkoja! :)

Kukkapostaus

2010-06-05T21:02:00.000+03:00

Olen vasta viime päivinä alkanut laittaa parveketta kesäkuntoon. Kylmistä säistä huolimatta köynnökset ovat lähteneet hyvin kasvuun, mutta en ole vielä istuttanut niitä lopulliselle paikalleen. Voi olla että ensi yöksi täytyy ottaa ne vielä sisälle lämmittelemään.

Yritin täksi kesäksi ostaa parvekkeelle jotain vähän erilaista. Olen pitkään mennyt perinteisellä pelakuu-petunia-linjalla. Harkitsin neilikoita, daalioita, erikoisempia heinäkasveja, leijonankitaa ja vaikka mitä, mutta arvatkaas mitä ostin?

:) Olen niin kaavoihini kangistunut! Sain sarkastisia kehuja siitä, että nyt kukat ovat sentään vaihtaneet ruukkuja keskenään... Petunioiden ja pelakuiden lisäksi ostin isojen ruukkujen reunoille muratteja, ne ovat kivoja ja helppoja kasveja. Ja tätä ihanaa hortensiaa en voinut vastustaa:

Nyt yritän sitten lopettaa kukkien ostamisen. Ainakin hetkeksi. Yleensä nimittäin siinä käy niin, että kasvit lisääntyvät kesän mittaan, ja elokuussa parvekkeelleni tuskin mahtuu kukkien hoitajakaan...

Arvonta suoritettu!

2010-05-22T23:48:00.001+03:00

Nyt on runoiluun osallistuneiden kesken arvonta suoritettu. Onnetar suosi tällä kertaa kommentin numero 6 jättänyttä, eli Artesanityä. Onneksi olkoon! Lähetäthän osoitetietosi. Todella kivoja kesärunoja olitte rustanneet kaikki, kiitos kovasti. :)

Helteinen sää taitaa olla tällä haavaa siirtymässä Suomesta jonnekin muualle. Toisaalta helpotus, mutta tänään multaan laittamieni siementen menestyksekkään itämisen kannalta lämmin ilma olisi tarpeen. En vaan ole saanut aikaiseksi istuttaa köynnösten siemeniä aiemmin. Toisaalta nopeastihan ne sitten kasvavat, kun pääsevät alkuun. Eikä tuonne parvekkeelle hirveän montaa köynnöstä tarvikaan - sen totesin viime kesänä kun innostuin vähän liikaa ja kukkani alkoivat köynnöstää jo naapureidenkin parvekkeille... Kertoilkaapa ehtiessänne omista istutuksistanne. Luotatteko perinteisiin suosikkikasveihinne ja oletteko tekemässä uusia kokeiluja?

Hyvät viikonloput ja toukokuun loput!

Kesän kunniaksi arvonta

2010-05-14T17:50:00.000+03:00

Ajattelin pistää kesän kunniaksi pienen arvonnan pystyyn, ne kun ovat aina niin kivoja. Voit osallistua jättämällä kommenttisi tähän postaukseen viimeistään 21.5. Olen ennenkin pyytänyt teitä runoilemaan, ja taidan tehdä niin nytkin. Laadipa siis kesäaiheinen runo! Tyylilaji ja pituus vapaa. Runoja ei arvostella mitenkään, vaan arvon palkinnon. Tilasin Wollboxilta pientä neuleaiheista tarviketta ihan arvontaa silmällä pitäen (alla olevasta postauksesta voitte vaikka kurkkia mitä...), eli voittaja saa ainakin osittain neuleaiheisen palkinnon.

Eli eikun runoilemaan!

Taas yksi lankakauppa testattu!

2010-05-12T18:24:00.000+03:00

Lähdettiin kolmen naisen voimin etsimään inspiraatiota saksalaisesta verkkokaupasta. Wollboxin paketti saapui tänään, ja mitä ihanuuksia sieltä löytyikään! Itse tilasin hyvin maltillisesti lankaa, mielestäni. Tässä saaliini:

Vähän huivilankoja (tuo herkullisen vihreä, fuksia ja tummansiniset nyttyrät), puuvillaa pipotarpeiksi ja vähän tarvikkeitakin. Aloitan varmaan noista puuvilloista, kunhan löydän jostain aikaa kutomiselle. On pitänyt vähän kiirettä viime aikoina! Mutta onneksi kohta helpottaa vähän.

Tänään onkin ollut todella kesäinen päivä jainnostuin sen kunniaksi ostamaan ensimmäiset pelakuut. (Ensimmäiset siksi, että tarvitsen niitä varmasti vielä muutaman lisää...) Huomenna voisikin istuttaa kukat ja pistää parveketta ojennukseen. Taidan myös kaivaa köynnösten siemenet esiin. Elämänlankoja laitan taas tulemaan, ja ehkä yritän taas matalaa tuoksuhernettäkin. Minulla vaan ei ole tuoksuhernepeukaloa, en ole oikein koskaan saanut niitä kasvamaan.

Vihreää helatorstaita kaikille!

Lähtölaskenta vappuun alkanut!

2010-04-23T22:31:00.001+03:00

Olin tänään lomapäivän kunniaksi Kullan ja Pojan luona käymässä. Olipa todella ihana päivä! Pikkujätkä papatti omia hassuja juttujaan (joita me aikuiset emme vielä ihan ymmärrä), yhdessä haettiin isosisko päiväkodista ja kotimatkalla poikettiin ostamassa jätskit. Ja totta kai suunnittelimme VAPPUA, jota kaikki odotamme jo kovasti. Kulta haluaa kuulemma kissapallon tänä vuonna torilta. Ja metrilakuakin. Minulle riittää kun pääsen ostamaan meille tytöille taas uudet viipperät - se kun on sellainen Mummun ja Kullan yhteinen juttu. :)

Tultuani kotiin mansikkajätskillä ja halauksilla kyllästettynä laitoin siman tekeytymään. Olen ehkä vähän aikaisessa, mutta sovitaan että tämä on sellainen testierä... Sillä vaikka en ennen näiden lasten syntymää vappua vuosiin juhlinutkaan, simaan olen aina uskonut.

Lähestyvän vapun kunniaksi olen myös käsitöihin valinnut keväiset värit: turkoosia ja omenanvihreää. Työn alla on bolero siskolle ja huivi itselleni. Mitenkään supervauhdilla ne eivät ole valmistumassa, joten katsotaan nyt saatteko vappuna kuvia käsitöistä vai uudesta viipperästäni. ;)

Mutta eletäänpä nyt vielä tämä tuleva viikonloppu ja viikko ja aletaan vasta sitten vappuilla oikein kunnolla. Hyviä vointeja kaikille!

Haruni

2010-04-17T17:36:00.000+03:00

Ja tässä mytty nro 3 huiviksi muuttuneena. Harunin ohje löytyy Ravelrysta. Nelosen puikoilla kulutin vain 55g Handpaintedyarnin pitsilankaa, ja sain aikaan 125x65cm huivin.

Tämä on syntymäpäivälahja ystävälle. Koko on vähän pienempi: tarkoitus on että huivi ei roiku tiellä. Haruni on sen mallinen että se pysyy hartioilla mukavasti.

Nyt sitten saankin ottaa seuraavan huivin puikoille! Ajattelin tehdä itselleni suorakaiteen mallisen huivin, TeeTeen Elegantista. Värikin on sopivan keväinen räntäsateella kudottavaksi. :)

Lace ribbon scarf

2010-04-12T17:46:00.000+03:00

Ja lisää valmiita huiveja, olkaa hyvät. Raaskin tosiaan vihdoin ottaa käyttöön tähän asti koristeena toimineen Zauberballin. Halusin simppelin keväthuivin, ja lankaa sai kulua maksimissaan yksi kerä. Näillä hakuehdoilla käännyin siis Ravelryn hakukoneen puoleen, ja inspiroivien ehdotusten joukosta poimin Knittystä löytyvän Lace ribbon scarfin. Tällainen huivi siitä syntyi:Kokoa tuli noin 25x170cm, kulutus 80g, puikot 3,5. Nämä ovat kertakaikkisen herkulliset värit – juuri sopivat kevyeen keväthuiviin. Tykkään tykkään tykkään!

Purple Curacao

2010-04-10T10:37:00.000+03:00

Tässä pääteltynä suurin virkkuuprojektini vähään aikaan:

Kyseessä on siis Blue Curacao kirjasta Amazing crochet lace. Lankana ONline Linie 11 Alpha, väri purppura. Menekki 400g koukulla nro 5. Ravelrysta löytyneillä avuilla tein huivista parin ananaksen verran suuremman. Korkeutta niskasta alareunaan mitattuna on noin 82 cm. Siipivälin näettekin tuosta ylimmästä kuvasta.

En muista koska olisin purkanut virkkuutani näin paljon, mutta lopputuloksesta tuli kyllä sitten erittäin mieleinen. Lanka kiiltää ihanan ylellisesti ja muotonsa sekä painonsa ansiosta huivi pysyy hyvin hartioilla. Värihän on ihan napakymppi, oikeasti tummempi kuin noissa kuvissa.

Kuka tekisi näistä mytyistä valmiita huiveja?

2010-04-06T18:06:00.001+03:00

Kotiini on viime aikoina pesiytynyt kummallisia myttyjä. Olohuoneen saldo on tällä hetkellä seuraavanlainen:

Tässä lepäilevät siis puoliväliin reunusta juuttunut Haruni, puolivälissä kiemurteleva Lace Ribbon Scarf ja päättelyä vaille valmis Blue (tai tässä tapauksessa Purple) Curacao. Viime aikoina on huvittanut enemmän aloittaa uusia projekteja kuin saattaa vanhoja valmiiksi asti... Mutta nyt täytyy kyllä saada valmista aikaiseksi. Sovitaanko että jos oikein tsemppaatte, aloitan nyt saman tien tuon Curacaon 18 langanpään päättelemisestä? Pääsisin ehkä kuvaamaan muutakin kuin myttyjä...

Jes, osaan silmukoida!

2010-03-22T18:39:00.001+02:00

Työkaveri tarvitsi apua silmukoinnin kanssa - tarkoitus oli päätellä sukka silmukoimalla. Olen joskus yrittänyt opetella silmukoinnin jaloa taitoa, mutta kärsivällisyys ei ole riittänyt. Tavallaan tiesin kyllä miten homma tehdään, mutta en vaan saanut sitä sujumaan. Mutta tänään sitten istuttiin yhdessä koneen ääressä, tuijoteltiin erilaisia ohjeita ja sitä sukkaa. Kokeiltiin ja purettiin. Mutta sitten löytyi ohjeista hyvä yhdistelmä, Käspaikan kuva ja Koirankarvan kerääjän ohje. Ja hoplaa, silmukoin sen työkaverin sukan kärjen menestyksekkäästi!

Homma meinasi taas tyssätä siihen samaan kohtaan kuin ennenkin: miten jatkaa tuon Käspaikan kuvassa näkyvän kohdan jälkeen. Hyvillä ohjeilla päästiin siitä eteenpäin, ja ehdin niiden muutaman silmukan aikana keksiä tekniikan logiikan. Olen ylpeä itsestäni! Jatkossa voinkin sitten silmukoida olkasaumat, joiden ompeleminen yhteen on ollut enemmän tai vähemmän tuskaa.

Päivän opetus: oppia ikä kaikki, varsinkin jos harrastat käsitöitä. :)

Taas tämä mummu virkkaa

2010-03-14T10:36:00.000+02:00

Niinhän se on, että kun innostus jonkin asian suhteen alkaa hiipua, kannattaa palata sen alkulähteille. Kutominen ei ole oikein viime aikoina huvittanut, mutta minä pöljä yritin vain sinnikkäästi kutoa. Perjantaina oli parin tunnin automatka edessä, joten ryhdyin miettimään ääneen sopivaa matkaneuletta. Vanha suomalainen sananlasku sen tietää, pikkusiskojen suusta sen totuuden kuulee, ja niin kävi tälläkin kertaa. Sisko ehdotti että mitäs jos virkkaisit vaihteeksi. Tuumasin että miksipäs en tosiaan ottaisi virkkuuta mukaan.

Niinpä kaivelin varastoista siellä pari vuotta marinoituneen (Sitä Oikeaa Ohjetta odottaneen) puuvillalangan ja otin hyllystä Amazing crochet lace -kirjan. Ja voi että kun virkkaaminen on mukavaa! Lanka on ihana ja ananaskuviota on niin hauska virkata. Tunnen käsillä tekemisen ilon taas palaavan, ja päässä alkaa syntyä jo uusia ideoita keväisistä virkkuutöistä. Täytyy pönkiä lankalaatikoita ja tehdä inventaari puuvillalangoista, jospa ryhtyisin seuraavaksi johonkin iloisen väriseen raidalliseen projektiin...

Säärystinten kuvaamisen vaikeudesta

2010-03-07T20:20:00.000+02:00

Sain aikaiseksi vihdoin jotain valmista. Ihmeen vikkelästi tartuin neulaankin ja päättelin muutaman langanpään, mutta sitten piti saada vielä työ kuvattua. On jo pimeää, joten valaistus ei ole optimaalinen. Lanka on kirjava, joten sen värisävyt olisi muutenkin vaikea saada toistumaan oikeanlaisina. Tarvitaan siis valkoinen kuvaustausta ja riittävän hyvä valo, jotta ei tarvitse käyttää salamaa. Hmm. Helpommin sanottu kun tehty, minun kodissani...

No, kuvauspaikka löytyi, eteisestä. Mutta miten ihmeessä kuvataan palmikkosäärystimet niin että ne näyttävät hyvältä - siis ilman vapaaehtoista mallia tai irtojalkoja, joita ei kumpiakaan ollut nyt lähettyvillä? Muutaman (kymmenen) otoksen jälkeen totesin että homma ei toimi ilman jalkaa. Onhan säärystin ilman jalkaa kuin... No, säärystin ilman jalkaa. Eli kramppien ja suonenvetojen uhallakin sujautin säärystimet omaan jalkaan ja yritin saada edes yhden järkevän näköisen kuvan. Siinä jakkaralla keikkuessani ja omia jalkojani kuvatessani tunsin itseni kyllä täysin toopeksi. Mutta hei, sain säärystimet kuvattua!

Lankana Fabel, sävy 522, puikot nro 3. Lankaa meni 75g. Olen saanut langan palkinnoksi Tinttamarellin arpajaisista, ja tämä oli ensimmäinen Fabel-kokemukseni. Lanka oli ihan mukava kutoa, ja yllättävän kiva lopputuloksesta tuli, mutta en kyllä edelleenkään ole näitten kirjavien, ohuiden sukkalankojen ystävä.

Paussi

2010-02-21T21:51:00.000+02:00

Kylläpä on aika taas rientänyt ympäriinsä säntäillessä... Voisinpa kertoa että olen uppoutunut käsitöihin niin, etten ole ehtinyt blogata, mutta kyllä tämä paussi menee nyt muiden kiireiden piikkiin. En ole varsinkaan tällä viikolla ehtinyt kutoa tai virkata käytännössä ollenkaan.

Toisaalta ajan ohella minulta on puuttunut innostustakin. Niinpä Neulomo ja Ravelry ovat saaneet olla rauhassa. Näitä suvantovaiheitahan tulee, oli harrastus mikä tahansa. Pidän siis luovaa taukoa ja palaan areenoille sitten, kun olen löytänyt kadonneen intoni. Teille muille toivotan oikein hyvää, lankarikasta ja inspiroitunutta helmikuun loppua.

p.s Pitkästä ja kylmästä talvesta en kyllä innottomuuttani syytä - minusta tämä on ollut todella ihana talvi! Tälläkin hetkellä mittari näyttää hieman vajaata 20 pakkasastetta. Tekisi mieli lähteä iltalenkille, mutta jospa maltan nyt mieleni. :)

Hankihyppelyvälineet

2010-02-06T18:43:00.004+02:00

Pääsin tänään metsään kirmailemaan nelikuisen koiran kanssa. Olin kaukaa viisas ja sujautin jalkaan uudet säärystimeni - on paljon mukavampi ulkoilla kun ei ole lunta kengissä!

Lanka on Dropsin Delight, josta tikuttelin kolmosen puikoilla itselleni palmikkosäärystimet. Kulutin vähän vajaan kerän per säärystin. Värit kulkevat niissä vähän miten sattuu, vaikka kerät ovat samaa värierää, mutta eipä tuo haittaa tällaisessa asusteessa. Kerät tuntuivat muutenkin olevan ihan eri lankaa, toisessa nimittäin tuli mukana hirveä määrä vaaleita nöyhtötuppoja langan mukana. Täytyy sanoa etten ihan hirveästi innostunut tästä Delightista, mutta säärystimet totesin toimiviksi.

Eliina-shawl

2010-01-30T16:23:00.002+02:00

Sain maalla käydessäni Eliina-huivin kuvattua, joten sekin on nyt virallisesti valmis. Ohjehan löytyy Lankakomerosta ja Ravelrysta.

Lankana novitan Kotiväki, kulutus 200g + muutama metri toiselta kerältä. Käytin puikkoja 3,5 ja toistin mallikertaa II vain yhdeksän kertaa. Huivi on päätelty virkkaamalla koukulla 2, ohjeesta poiketen tein vain viiden silmukan ketjuja.

En ole vielä käyttänyt tätä, mutta lopputulos ainakin näyttää todella kivalta. Kyllä nämä Lankakomeron ohjeet ovat hyviä - suosittelen jos ette ole kokeilleet.

Entten tentten

2010-01-26T21:23:00.000+02:00

Tajusin tänään että tarvitsen taas jonkun huivin puikoille. Muutaman pienemmän työn jälkeen on orpo olo, kun nojatuolin ulottuvilla ei ole sellaista suurempaa pitsimyttyä. Mutta eihän niitä pitsihuiveja niin vaan kudota! Pari kohtaa täytyy ensin miettiä selväksi. Siispä minä mietin (samalla kun kudoin toista palmikkosäärystintä Dropsin Delightista):

KENELLE huivi tulisi? (Ystävälle, syntymäpäivälahjaksi. Juu, tämä on helppoa toistaiseksi, kaikki ystäväni ja läheiseni eivät vielä huku huiveihin.)
millaista LANKAA ja mistä se löytyy? (Kun edellinen kohta oli päätetty, tämä oli todella helppo. Vain pari väriä mahdollisia, omasta varastosta löytyy juuri sopiva. Itselle ostettu mutta luovun siitä mielelläni.)
MIKÄ HUIVI? - ja tämä on nyt se ongelma...

Paljastin jo etukäteen lahjan saajalle suunnitelmani ja näytin langankin. Kyselin vähän minkä tyylisestä huivista hän pitäisi, mutta hän ei halunnut antaa tiukkoja ohjeita. Saan siis itse päättää. Huh huh. Olen viime aikoina nähnyt paljon ihania huiviohjeita, joten valitseminen on vaikeaa. Olen nyt päätynyt kahteen ehdokkaaseen, ja heitän pallon teille. Toivon siis saavani oikein paljon kommentteja, jossa kerrotte kumpi minun pitäisi teidän mielestänne tehdä, Aeolian (ilman helmiä) vai Haruni (löytyy myös Ravelrysta). Lanka on Handpaintedyarnin pitsilanka, tummahko violetti, 100g=777m. Samasta langasta tein vihreän Laminariani.

En anna mitään deadlinea, koska en tiedä kuinka pitkään pystyn odottamaan ennen kuin huivi on pakko saada puikoille. Yritän odotella muutaman päivän. :) Joka tapauksessa teen siis sen huivin, joka on saanut teiltä enemmän ääniä!

Space dyed sock yarn

2010-01-24T15:03:00.002+02:00

Pipo eräälle rastapäälle on jo valmis, sain sen kuvattuakin. Täytyy sanoa että lanka oli 100 % villaksi ilo kutoa. Väreistäkin tykkäsin, vaikka en yleensä pidä lainkaan kirjavista langoista. Tämän värin nimi on Fiesta - varsin kuvaava nimi!

Fyberspatesilta ostettua lankaa kului vain 54g. Tein joustimen (3o, 3n) puikoilla 3,5 ja palmikko-osuuden puikoilla 4. Palmikkoja kieputtelin vähän fiiliksen mukaan, huippua kohti vähän harvemmin jotta sain päättelyt sileämpään ja tasaisempaan kohtaan.

Tarkoituksena on, että tämä mahtuu tosiaan päähän, jossa on rastat - katsotaan miten käy. Palmikothan vetävät neuletta reilusti kasaan, joten valmis pipo on kosteana venytetty tuollaiseksi pussukaksi. Ja tässä tosiaan pro-tason välineeni... Jep, pilatespallo ja Mariskooli! :D

Vapaaehtoinen karanteeni

2010-01-19T21:10:00.003+02:00

Piti tänään lähteä vähän liikenteeseen, lähinnä ostoksille, mutta enpä sitten jaksanutkaan. Tuumasin että on paljon mukavampaa pysyä kotona, katsella saippuaa (jep, koukussa ollaan...) ja viimeistellä Eliina-huivia. Arvoin sen suhteen pitkään että teenkö päättelyn virkkaamalla kuten ohjeessa vai perinteisesti kutomalla, ja päädyin sitten virkkaamisen kannalle, tosin ohjeen suositusta lyhyemmin ketjusilmukkaketjuin. Kotiväki-kerä lopahti luonnollisestikin kesken tämän viimeisen kerroksen, mutta onneksi virkkausta on helpompi jatkaa kesken kerroksen ja varastosta löytyi toinenkin kerä kyseistä lankaa. Tarkoitus on saada huivi tänään valmiiksi ja huomenna pingottumaan.

Eilen hain postista Fyberspatesin paketin. Itse pakettikin oli jo syötävän söpö (=pinkkiä muovia ja vaaleanpunaista silkkipaperia) mutta erityisen ihastuttava oli sen sisältö:

Violetinkirjava Scrumptious DK on varattu omiin tarkoituksiin, punakirjava Space dyed sock (100g=300m) muuttunee ainakin yhdeksi rastapäähän sopivaksi pipoksi. Näiden alelankojen kaveriksi tilasin Addin pitsipyöröt.

Langat ovat muuten edelleen tuossa olohuoneen matolla, koska en raaski laittaa niitä mihinkään piiloon.. Haluan ihastella niitä vielä pari päivää ennenkuin arkistoin ne. :D

Nyt menen katsomaan miltä uunissa muhiva ihanasti tuoksuva kahvi-taatelikakku näyttää. Hyvää viikonjatkoa kaikille!

Noble Cowl

2010-01-16T16:32:00.001+02:00

Olen niin vilpittömästi rakastunut Fyberspatesin lankoihin. Minulla on ollut muutama vyyhti jemmassa jo puolisentoista vuotta, en vaan ole raaskinut tehdä niistä mitään. Olen aina välillä kaivanut ne esille ja ihaillut niitä - ihania värejä ja ihania materiaaleja. (Tiedän, vähän säälittävää..)

Mutta nyt minulla on kutomisen suhteen sellainen melko hyperaktiivinen vaihe meneillään, ja haluaisin kokeilla ja oppia uutta. Niinpä tilasin Tapiolta ensimmäiset ohuet sukkalankani (ei sukkia vaan säärystimiä yms. varten) ja kaivoin ohuet sukkapuikot esiin. Pakettia odotellessa piti kuitenkin keksiä muuta tekemistä työn alla olevan Eliina-huivin rinnalla tehtäväksi välityöksi...

Lanka on Fyberspatesin Scrumptious DK, 45% silkkiä ja 55% villaa. 100g=220m. IHANA, pehmeä, ylellinen, kauniisti kiiltävä lanka!

Malli on Ravelrysta löytynyt Noble Cowl, joka on siis pitsineuletuubi tai irtokaulus, miksikä tuota nyt sanoisi. Se on mukava kaulaliinan sijasta takin kanssa mutta lämmittää niskaa ja hartioita sopivasti myös sisällä. Käytin vajaan vyyhdin eli noin 87 grammaa nelosen puikoilla ja 105 silmukalla. Ohjeessa Emily Kausalik kertoo itse käyttävänsä mielellään reilumpaa kaulusta, koska siihen voi laittaa solkia ja rintaneuloja. Tämä koko on minusta kyllä varsin sopiva, soljella ja ilman.

Tämä on oikeasti yksi lempparitöistäni ikinä. Ai että.

p.s Laitetaan tämä pienellä printillä: tilasin jo pari vyyhteä tätä lankaa lisää...

Nappeja vaille valmis

2010-01-10T18:44:00.000+02:00

Jokin aika sitten minussa heräsi tarve hävittää varastoissani pyörivä yksinäinen kerä Dropsin Kid-Silkiä. Seikkailin Ravelryssa tutkien, minkälaiseen projektiin yhdessä kerässä olisi ainesta. Päädyin Wispiin. No, huivi on nyt muuten valmis, mutta tarvitsisin vielä muutaman mahdollisimman kevyen napin. Täytynee turvautua jonkin nettikaupan palveluihin.

Huivista tuli ihanan kevyt. Väri on utuinen siniharmaa - eli ei missään nimessä käy minulle. Kuten eilinen shoppailukaverini totesi, minulle ei sininen väri sovi sitten ollenkaan. Mutta onneksi noita siniseen tykästyneitä löytyy lähipiiristä. Joku joutuu tämän nyt ottamaan vastaan. Kunhan siis löydän ne napit. Sitten kuvaankin huivin paremmin.

Mukavaa sunnuntai-iltaa. Olkaapa varovaisia liukkailla keleillä, autoilijat ja jalankulkijat yhtälailla!

Pakkaspäivän puuhia

2010-01-03T15:09:00.000+02:00

Pakkasasteita Mummulan ikkunan takana on enää 14, kun eilen lukemat olivat -22, mutta on silti mukava viettää hissuttelupäivää. Palasin eilen uudenvuodenturneeltani, joka oli miltei välitöntä jatkoa joulukiertueelle. Mukavissa kodeissa sain vierailla ja hauskaa oli, mutta on se niin että minulle oma koti on todellakin kullan kallis.

Tupa oli kyllä viilentynyt reissuni aikana kovasti. Aamulla oli ensimmäisenä sytytettävä kynttilät, jotta edes näyttäisi lämpimämmältä. Kauppaan täytyisi lähteä, mutta olen pessyt pyykkiä niin innokkaasti, etten ole vielä ehtinyt.Olen päättänyt ryhdistäytyä ja elää terveellisemmin, ja muun muassa opetella tekemään uusia ruokalajeja. Menen siis tutustumaan uudestaan lähikauppani salaatti- ja kalahyllyyn. ;) En ole silti tehnyt mitään varsinaisia lupauksia uudelle vuodelle, koska kokemukseni mukaan ne eivät kauaa kestä. Minkäslaisissa merkeissä sinä aloitat uutta vuotta? Onko luvassa tai haaveissa muutoksia?

p.s Kiitokset kaikille lukijoille - 3000 lukijan raja on mennyt juuri rikki!

Välilasku

2009-12-29T16:51:00.001+02:00

Joulu on vietetty ja seuraavia pyhiä kohti mennään. Tulin eilen maalta kotiin, ja huomenna pakkaan taas juuri puretun laukkuni ja suuntaan ystävän luo uutta vuotta vastaanottamaan. Päätin pitää tänään täysin joutilaan välipäivän. Joku huivi piti kuitenkin saada puikoille, joten pengoin Ravelrya eilisen illan. Tänään tajusin sitten että haluan tehdä Lankakomeron Eliina-huivin (löytyy myös Ravelrysta ilmaiseksi, tästä).

Arvoin pitkään varastoistani löytyvien pitsilankojen välillä, mutta päädyin sitten mustaan Kotiväkeen. Ohjeessa on kuva juuri samaisesta langasta tehdystä huivista, ja se vakuutti minut. Vähän aikaa muisteltuani keksin myös mistä laatikosta todennäköisimmin Kotiväkeni löytäisin. Nyt on pari mallikertaa tehtynä - ja hyvältä näyttää.

Minulla on nyt ensimmäistä kertaa käytössä KnitPron akryyliset Spectra-irtopäät. Tähän asti olen käyttänyt niitä metallisia ja tykännyt kovasti, mutta pitihän nämäkin testata. Puikoissa on hyviä puolia mutta ihan vilpittömän ihastunut en kyllä ole. Puikot ovat mukavan kevyet kädessä ja kärki on loistava, sopivan terävä. Puuvillalanka ja akryyli on melko nihkeä yhdistelmä, mutta ei paha. Villalanka käyttäytynee ihan eri tavalla, pitää kyllä vielä testata sekin. Mutta huonoin puoli on se, että puikko on läpinäkyvä. Ainakin mustalla langalla tahdon mennä välillä sekaisin siitä, mihin pitäisi puikolla osua: haron välillä vahingossa sitä puikon takana menevää lankaa. Silmukoiden laskeminenkaan ei tästä syystä tahdo onnistua silmämääräisesti, tarvitaan tuntoaistia avuksi. Tuntuukin että silmät rasittuvat normaalia enemmän. Onneksi kyseessä on helppo ohje, joten voin katsella huoletta telkkaria tai lepuuttaa muuten silmiäni. Minulla ei ole metallisia KnitPron päitä samassa koossa, joten yritän totutella puikkoihin vielä jokusen mallikerran verran, mutta jos niin ei käy, vaihdan kyllä ihan perinteisiin pyöröihin ja kokeilen Spectroja uudemman kerran jollain toisella langalla.

Että tällainen tuotetesti tällä kertaa. Toivotan kaikille teille jo tässä vaiheessa hyvää uutta vuotta. Olkoon vuosi 2010 meille kaikille edellistä parempi!

Taas yhdet karvakorvat

2009-12-23T21:18:00.004+02:00

Tuolla vähän alempana näkyvät ne edelliset karvakorvat eli korvapipo. Sattuipa niin, että eräs ystäväni oli poikennut blogissani ja kyseli sitten, että olisikos sellaista pipoa vaikea tehdä - jos vaikka saisi sellaisen itse aikaiseksi. No minähän kerroin rehellisesti että pipo on älyttömän helppo- ja nopeatekoinen. Annoin vähän neuvoja. Seuraavana päivänä sitten kuitenkin kävelin lankakauppaan ja ostin siniviolettia Hjerte Boucle -lankaa. Parissa tunnissa pipo oli valmis ja kun muutaman päivän päästä näimme, lahjoitin karvakorvat tälle ystävälleni. En siis malttanut laittaa pipoa joulupakettiin, vaikka lahjojen paketoimista erityisesti rakastankin. :)

Käytin puikkoja nro 4,5 ja lankaa meni noin 40g. Lanka oli taas uusi tuttavuus, 35% villaa/59% akryylia/6% polyamidia. Villaa on sen verran että lämmittää mukavasti, mutta ei kuulemma ollenkaan kutittanut saajan herkkää ihoa. Lanka on vähän joustavaa tuon polyamidin ansiosta, joten nämä korvat eivät ole ihan ryhdikkäimmästä päästä, saattavat vähän lerpattaa joskus.

Huomenna aamulla koitan sitten pakata kaikki nurkissa vielä pyörivät lahjasäkit mukaani ja suuntaan maalle joulua viettämään. Ohjelmassa on (lahjomisen lisäksi) paljon hyvää ruokaa, herkuttelua, perinteinen aattoyön hautuumaareissu, koirien kanssa ulkoilemista, lepoa ja varmaan vähän käsitöitäkin. Täytyy ottaa pari lankakerää mukaan, ajattelin nimittäin joulun pyhinä aloitella jonkunlaisen hartiahuiviprojektin.

Tässä vaiheessa lähden siis hetkeksi joululomille. Nähdään taas!

Ulpukka

2009-12-20T16:55:00.001+02:00

No niin, tässä on nyt valmiina ja kuvattuna Ulpukka-huivi. Lankana TeeTeen Elegant, luonnonvalkoinen silkkivilla. Sata grammaa on suunnilleen kilometrin verran lankaa. Puikoilla nro 3,75 tämän tikuttelin ja menekki oli 62 grammaa.

Elegant oli uusi tuttavuus, mutta käytän sitä kyllä varmasti jatkossakin jos on tarvetta ylelliselle ja unelmankevyelle pitsihuiville. Kampavillan ja tussahsilkin sekoitun (70%/30%) ei tuntunut kutittavan ollenkaan.

Mittaa tälle huiville tuli noin 40X180cm. Leveyssuunnassa kokonaisia mallikertoja on 4, pituussuunnassa 15. Huivi on päätelty virkkaamalla, mutta tein ensimmäisen ketjusilmukkaketjurivin jälkeen vain simppelin kiinteistä silmukoista ja nirkoista koostuvan rivin. Mielestäni se oli jotenkin elegantimpi kuin ohjeessa käytetty versio. (Viimeisessä lähikuvassa väri toistuu oikeampana.)

Nyt palaan erään lahjan viimeistelyn ja paketoimisen pariin. Teen taas ennen jouluaattoa ja maalle matkaamista varsinaisen kunniakierroksen lahjasäkkini kera. Ja nyt jo on alkanut jännitää että mitäköhän itse saan tänä vuonna... Olen kyllä mielestäni ollut aika kiltti. :)

Kuumaliimailu on ilomme

2009-12-17T19:59:00.003+02:00

Kasasin äsken kranssin uudella kuumaliimapyssylläni, ja voi että kun olikin hauskaa! En muistanutkaan että kuumaliimailu on noin mukavaa ajanvietettä. Tarkoituksena oli tehdä kuitenkin melko minimalistinen kranssi, joten vähän jäi vielä kaihertamaan että eikö täällä muka ole mitään muuta liimattavaa... :)

Käytin tähän kaikkea varastoistani löytyvää. Neulahuovutin parin styrokspallon päälle Huopasta, myrkynvihreää ja vaaleanpunaista. Tein myös testiksi ihan käsien välissä veden ja saippuan kanssa pyörittelemällä pari pientä huopaspalloa. Kranssin ympäri kieputtelemani ohut hopealanka ei taida kuvasta erottua, mutta mielestäni se on kiva kontrasti melko krouville risukranssille. Rusetti tuli sen syksyllä ystävältäni saamani omenapiirakan mukana, otin sen uusiokäyttöön. Lopuksi liimailin sinne tänne muutaman erilaisen napin. Olen tähän erittäin tyytyväinen. Nyt vain mietin että pidänkö tämän itse vai annanko eteenpäin.

Niin juu, ja Ulpukka on makkarin lattialla pingottumassa. Se luovutetaan viikonloppuna tilaajalleen. Yritän muistaa ottaa huivista vielä jokusen kuvan.

Karvakorva

2009-12-13T15:23:00.000+02:00

Sain vihdoin käsiini kuvat piposta, joka valmistui joku viikko sitten. Lankana oli Gedifran Marachella, kulutin muutamaa metriä vaille kaksi kerää. Käytin muistaakseni kasin puikkoja.

Oli muuten melkoisen haastava kudottava tämä lanka! Neuletiheys tuntui vaihtelevan miten sattui. Tein mallitilkun, laskin sen perusteella silmukkamäärän, ja sain aikaiseksi ihan liian ison pipon aloituksen; purin, tein juuri kutomani perusteella uudet laskelmat ja aloitin uudemman kerran, ja ryhdyin tekemään pipoa, josta tuli sillä kertaa liian pieni... En muista monesko kerta sitten tärppäsi, mutta pitää olla tyytyväinen lopputulokseen. Saaja ainakin oli, ja hauskaltahan pipo hänen päässään näyttikin. Pipo on kuulemma lämmin, mutta ei liian kuuma. Neulos on melko harvaa, joten tuuletusaukkoja on.

Neulojat ja tekijänoikeuskysymykset

2009-12-10T22:38:00.000+02:00

Nyt sitten kaikki neulomista ja/tai virkkaamista harrastavat vastaamaan Riikan opinnäytetyötään varten tekemään kyselyyn. Kyselyllä kartoitetaan käsityöharrastajien suhtautumista tekijänoikeuskysymyksiin - varsin ajankohtainen ja tärkeä aihe siis! Kysely löytyy täältä. Vastaamalla saat sanoa painavan sanasi ja autat opiskelijaa opinnäytetyössään. Ja jos tämä ei vielä riittänyt houkutukseksi niin kerrottakoon, että vastaajien kesken arvotaan aarteita. Jep, lankaapa hyvinkin.

Vanha konsti on parempi kuin ompelukoppa täynnä uusia

2009-12-08T23:04:00.001+02:00

Neulomossa törmäsin kerroslaskureista käytyyn keskusteluun. Aivan, tuumasin silloin, minäkin omistan kerroslaskurin, mahdollisesti kaksikin! En vaan ole varma missä ne ovat, koska en juurikaan ole niitä käyttänyt... Vilkaiskaapa vaikka sohvapöydälleni. Loppusuoraa lähestyvän Ulpukan kerroslaskurijärjestelmä on näinkin edistynyt ja kiiltävä - ja kallis, muistion sain nimittäin kaupan päälle kun tilasin vähän enemmän lankaa Get Knittedistä!

(Nuo kryptiset piirrokset ovat muistoja Kullan edellisestä vierailusta. Leikittiin ravintolaa ja tarjoilija merkitsi tilauksemme muistiin juuri tälle sivulle.)

Niinpä niin. Tunnustan että näin minulle on käynyt useammankin hienon apuvälineen kohdalla. Ostan sen, käytän pari kertaa ja totean sitten että juu, onhan tämä kai kätevä, mutta kyllähän sillä vanhallakin tavalla pärjää... Kerroslaskurit lepäävät siis ompelukopassani, ja käytän edelleen kynää ja paperia, vaikka ostoskuittia jos muuta ei ole kriittisellä hetkellä näkyvillä. Omistan myös hienoja silmukanpidikkeitä, mutta en useinkaan jaksaa kaivaa niitä esiin. Puikot, virkkuukoukut ja jämälankojen pätkät toimivat nimittäin myös. Onneksi nämä joskus tarpeellisilta tuntuneet ostokseni eivät ole olleet kovinkaan kalliita. Tilaa ne kyllä vievät.

Mutta olen kyllä viime vuosina tehnyt joitain hyviäkin hankintoja. Verkossa nähdyn ja luetun inspiroimana olen sijoittanut esimerkiksi palmikkopuikkoihin (kyllä, ilmankin pärjää, mutta nämä helpottavat kummasti työtä), puisiin sukkapuikkoihin (alkoi kummasti sukkien ja tumppujen kutominen sujua, kun luovuin raskaista ja ympäriinsä putoilevista metallipuikoista!) ja eräisiin melko suosittuihin irrotettaviin pyöröpuikonpäihin ja -kaapeleihin (niillä on oikeasti hyvä kutoa ja ne säästävät mukavasti kallisarvoista tilaa). Ja niinhän se on, että jokainen tekee miten parhaaksi näkee. Käsitöiden tekeminen ei ole välineurheilua, mutta varmasti kokeilen jatkossakin konsteja, jotka tuovat harrastukseeni jotain uutta.

Ja kynästä ja paperista ei tarvitse luopua. Onneksi.

Joulukauden avajaiset

2009-11-30T23:15:00.000+02:00

Marraskuuta on vielä hetki jäljellä, mutta tulinpahan kertomaan, että nyt on täällä Mummulassakin joulukausi virallisesti alkanut. Kulta oli tänään käymässä, ja yhdessä kasasimme tämän vähän erikoisemman värisen kuuseni. Oikean sävyiset minipallotkin löytyivät ja Kulta - kuusenkoristelumestari jo kolmen joulun kokemuksella - ripusti ne. Nyt vaan joulupukkia odottelemaan!

Kuusella on siis korkeutta noin 30cm. Ei varise juurikaan, ja on kevyt ja helppo siirreltävä. Tämä on myös tuoksuton versio.

Joulupukki on toimittanut jo muutaman paketin vaatekaappiini piiloon (ettei tarvitse sitten aattona rasittaa Petteriä ihan mahdottomasti). Useampi lahja on valmiina, ja tänä vuonna olenkin päättänyt välttää viime hetken paniikin. Valmistelut ovat hyvässä vauhdissa myös sikäli, että suurin osa joulukorteista lähti jo tänään postiin.Siskon kanssa suunniteltiin leipojaisiakin, lupasin vastata ainakin taatelikakusta.

Mutta vielä on edessä pari viikkoa vähän arkisempaa aherrusta. Iloa ja energiaa kaikille tontuille!

Marraskuuta

2009-11-23T16:55:00.002+02:00

Ulkona on jo säkkipimeää. Sytytän kynttilöitä sinne tänne, keitän teetä ja syön joulutortut, jotka jäivät vieraiden jäljiltä pöytään. Täällä vietettiin eilen tyttöjen iltaa kolmen naisen voimin, herkutellen ja kälpätellen. Oli mukava saada vieraita - ja nautin jopa kodin siivoomisesta paraatikuntoon. Olen hieman laistanut siivoushommista viime aikoina, mutta nyt sitten kävin tolun ja rätin kanssa nurkat ja lattilistatkin läpi. Tuli hyvä mieli, ja nyt on kotona kiva olla.

Sain tänäänkin vieraita, ja yksi heistä oli ensimmäistä kertaa luonani vierailulla - mutta ei viimeistä, niin hienosti hän osasi käyttäytyä. Kyseessä on siis koiranpentu, ihana pieni ja pippurinen tyttö. Kävimme hieman ulkoilemassa täällä meillä päin, tutustumassa muihinkin kuin kotinurkkiin. Sen jälkeen tarjosin emännälle ja isännälle teet, ja kaikesta uudesta ja jännästä voipunut koiruli nukahti lattialle. Tämä koiranpentu on vain yksi niistä lukuisista uusista lemmikeistä, joita lähipiiriini on tänä syksynä otettu. Lemmikkikuume jyllää ja leviää, ja yrittää tarttua minuunkin. Mutta onneksi saan lainata näitä ystävien ja tuttavien lemmikkejä, eiköhän kuume mene kohta ohitse. Niin kovasti kuin omaa lemmikkiä kaipaankin, ymärrän kyllä ettei minulla ole resursseja sellaisen ylläpitämiseen. Tässä kerrostaloasunnossa on nimittäin juuri ja juuri tilaa Mummulle ja Langoille...

p.s Olen edistynyt hyvää vauhtia uusimmassa projektissani, Ulpukka-huivissa. TeeTeen Elegant on mukavaa kutoa ja huivin ohje on sopivasti mutta ei liian haastava. Olen oppinut jo yhden uuden tekniikankin, virkkaamalla tehdyn väliaikaisen aloituksen.

Virkattu huivi

2009-11-14T15:31:00.001+02:00

Edellisen postauksen kämmekkäiden kaveriksi virkkasin huivin hämähäkkikuviolla. Mittoja en tietenkään huomannut ottaa, mutta huivi on kaulassa pidettävää kokoa, ei mikään jättisuuri siis. Patonsin Diploma Gold DK:ta kului 190g. Käytin koukkua nro 4.

Kuvat nappasin nopeasti luovutushetkellä, ja sekä huivi että kämmekkäät pääsivät heti käyttöön. Harmaan sävy on juuri sopiva, itsekin tykkään vaikken mikään harmaan erityinen ystävä olekaan. Langasta tykkään edelleen, mutta sitä oli kyllä mukavampi kutoa kuin virkata. Voisin hyvinkin ostaa sitä uudestaan, varsinkin kun värikartta on melkoisen kattava.

Nyt rauhoitun viettämään rauhallista lauantai-iltaa. Koko viikko onkin ollut aikamoista hulinaa, joten hiljaisuus tulee tarpeeseen! Sytyttelen kohta kynttilät ja keitän teet, harkitsen leipomista. Käsitöitäkin on tuossa tarjolla jos kädet kaipaavat tekemistä. Pari Elegant-vyyhtiä voisi ainakin keriä.

Mutta ennen kaikkea kerään voimia - huomenna teemme siskon kanssa reissun Tampereen kädentaitomessuille. En ole varsinaisesti etsimässä mitään, ja yritän olla ostamatta lankaa. (Paitsi jos joku myy Patonsin lankoja niin sitten en lupaa mitään!) Puikkotarjontaa sen sijaan voisi katsastaa. Tärkeintä on kuitenkin päästä ihastelemaan ja hypistelemään ihania materiaaleja ja taidokkaita töitä.

Ihanaista iltaa ja hyvää messuviikonloppua teille kaikille!

Vähän valmista

2009-11-06T14:09:00.001+02:00

Sain juuri pääteltyä kämmekkäät, jotka ovat odottaneet loppukäsittelyä jo luvattoman kauan. Lankana Patonsin Diploma Gold DK, jota kului 60g. Puikot taisivat olla kokoa 3,5. Tämä on ihan perusmalli sileää neuletta, tehty tilauksesta lämmittämään eräitä käsiä. Viimeistelyä odottaa myös huivi samasta langasta, katsotaan jos vaikka saisin sen viikonlopun aikana valmiiksi ja kuvattua.

Ulkona näyttää jo aika talviselta. Talven lisäksi myös flunssa tekee tuloaan, joten on tarkoitus ottaa rauhallisesti viikonlopun ajan. Tämä lupaa hyvää noiden keskeneräisten käsitöiden suhteen.

Mukavaa viikonloppua kaikille lukijoille!

Lisää päänlämmittimiä

2009-11-02T22:57:00.001+02:00

Tässä eräälle ulkotöitä tekevälle työvaatteisiin sopiva pipa. Muokkasin tuota edellisessä postauksessa nähtyä Star Crossed Slouchy Beret -ohjetta ja käytin Tennesseetä. Tämä pipa ei siis kutita ja se on riittävän ohut, jotta sen kanssa voi pitää kuulosuojaimia mukavasti.

Tennesseetä kului 60g kun käytin puikkoja nro 4. Tennessee on kyllä hyvä lanka palmikoiden tekemiseen, palmikot nimittäin erottuvat todella kauniisti. Tilaaja oli kyllä sitä mieltä että voisin tehdä ihan tavallisen pipan, mutta pakko oli saada kikkailla palmikkopuikon kanssa. (Luulen kyllä että kunhan saan nuo Musica-tumput valmiiksi vaihdan pitsineuleeseen taas vähäksi aikaa... ;))

Tämä oli mukava välipala, joka oli hyvä saada nopeasti valmiiksi kahdestakin syystä. Ensinnäkin pää, jota lämmittämään tämä on tehty, on minulle kovin tärkeä - en halua että se jäätyy. Toisekseen keskeneräisten töiden pino alkaa kasvaa uhkaavasti, eli valmista täytyy tulla!

En mössa

2009-10-24T20:10:00.003+03:00

Tulin yhtenä päivänä kaivelleeksi aarrearkkuani - sitä missä säilytän kaikista ihanimpia lankojani. Löysin kaksi kerää upean aniliininpunaista Sirdarin Bluria, jonka olen saanut tuliaisina Edinburghista. Minun on jo jonkun aikaa tehnyt mieli tietynlaista pipaa, ja olen jo ohjeitakin selaillut Ravelryssa, ja nyt sitten naksahti. Parissa illassa syntyi Star Crossed Slouchy Beret, jonka ohje on saatavilla ilmaiseksi Ravelrysta, tästä.

Käytin nron 6 pyöröjä ja noudatin ohjetta muuten, mutta lisäsin yhden mallikerran eli 9 silmukkaa joustimen jälkeen. Ohjeessahan neuvotaan vaihtamaan joustimen jälkeen nron 8 puikkoihin, mutta ohje on selkeästi paksummalle langalle. Ohuemmasta mohairista olisi paistanut päivä läpi, joten päätin tehdä ennemmin yhden mallikerran enemmän.

Tykkään tästä ihan kauheasti. Lanka tuntuu pehmeältä eikä edes päästä karvaa niin paljon kuin moni muu mohair. Pipa on kevyt ja lämmittää siis sopivasti korvia, mutta ei ole liian kuuma. Ja väri on upea. Loistava pari mustalle talvitakille.

Bluria (50g=190m; 30 % kid mohair, 70 % akryyli) kului tasan puoli kerää eli 25g. Nyt minulla on siis puolitoista kerää tätä ihanuutta jäljellä, ja hakusessa on pipalle kaveriksi suorakaiteen mallinen huivi.

Tosin ensin viimeistelen tuon tilaustyöprojektini, joka onkin ihan loppusuoralla. Sitten voisin ottaa puikoille seuraavan tilaustyön. Ja eilen kävin ostamassa pari kerää Maijaa, haaveissani nämä uudessa Ullassa olleet uskomattoman hienot Lilian suunnittelemat tumput. Tarkoitus olisi tehdä tumput siskolleni, mutta tulin ostaneeksi niin kivaa violettia lankaa, että katsotaan nyt raaskinko luopua tumpuista sittenkään ...

Minut on haastettu!

2009-10-19T13:08:00.002+03:00

Seuraavanlaisen tunnustuksen ja haasteen minulle toimittivat tahoillaan Ibiza, Taral ja Nisa. Ohje oli seuraavanlainen:
1) Lataa tunnustus blogiisi
2) Kirjaa sinne myös nämä säännöt
3) Linkitä blogiin josta sait tämän tunnustuksen
4) Listaa viisi aistia ja kerro mitä ne merkitsevät sinulle
5) Haasta viisi blogia jättämällä niihin kommentti

Ja näin minä mietin aistejani:
Kuulo - Luotan kuulooni, liikun kaupungissakin paljon sen varassa. Tykkään hiljaisuudesta, mutta myös metsän äänistä, lasten höpöttelystä, kiehuvan teeveden porinasta.
Näkö - Rakastan värejä, vaikka ulkoinen habitukseni ei siltä näytäkään. Tykkään sisustaa kotini voimakkailla väreillä. Luonnon väreistä tykkään, kun ne ovat luonnossa. Tuijottelen mielelläni puita, ne ovat kaikkina vuodenaikoina kauniita.
Haju - Minulla on usein nuha, enkä siis välttämättä aina haista hyvin. Tämä lienee sekä etu että haitta. Mutta hyvän ruuan haistan jo kaukaa! Tykkään leipomisessa juuri siitä hetkestä, kun paistuvan pullan tuoksu alkaa levitä asuntoon.
Tunto - Kun sanat loppuvat, kosketus kertoo kaiken oleellisen. On ihanaa istua Kullan kanssa sohvalla ja katsella piirrettyjä, kylki kyljessä, hiljaa.
Maku - Tykkään makeasta, jossain määrin myös kirpeästä. Tuliset ja väkevät maut eivät sovi minulle, ne vain turruttavat makuaistin. Taidan olla aika ronkeli ruuan suhteen, sillä sain lapsena todella hyvää ruokaa, ja on ollut vaikea laskea standardeja. :)

Koska haaste on jo selvästi kiertänyt laajalle, en toimita sitä eteenpäin. Jokainen voi sen ottaa tästä halutessaan mukaansa.

Kaaoksenhallintaa

2009-10-15T16:28:00.003+03:00

Nykyaikana puhutaan paljon elämänhallinnasta. Aiheesta on kirjoitettu käsittääkseni aika pino kirjoja ja kurssejakin järjestetään. Voi olla että roikun tässä taas lillukanvarsissa, mutta minusta koko termi 'elämänhallinta' on jotenkin pöhlö. Tai siis suorastaan käyttökelvoton. Elämäähän ei voi hallita! Minunkin hyvin pieneen ja vaatimattomaan elämääni mahtuu niin paljon erilaisia osa-alueita, tekijöitä ja toimijoita, että niistä muodostuva 'elämä' on niin suuri ja jatkuvasti liikkeessä oleva kokonaisuus, ettei sitä voi hallita.

Työkaverin kanssa tuossa juuri juttelimme siitä, että näemme nykyään vain ohimennen: toinen on aina lähtemässä toiseen suuntaan. Moikkaamme pikaisesti ja se on sitten siinä. Yleensä se eri suuntaan kipittävä olen minä, menen ja tulen ja menen ja tulen. Välillä on kiva olla liikkeessä, mutta välillä taas tulee kiire ja väsymys ja känkkäränkkäolo. Tämä työkaveri kuunteli pikaista selostustani viikon ohjelmasta ja käytti elämäntilanteestani termiä kaaoksenhallinta. Ja sitähän tämä elämä yleensä on, toisinaan enemmän, toisinaan vähemmän. Elämänsä hallitsemisen sijaan sitä yrittää vaan pysyä niin sanotusti kärryillä - ja säännöllisin väliajoin ainakin minä muksahdan kyydistä ja joudun sitten juoksemaan 'elämäni' kiinni.

Viime aikoina elämä on hyvin vahvasti ollut tätä kaaoksenhallintaa, tulipalojen sammuttelemista yksi kerrallaan, vakavuusjärjestyksessä. Mutta nyt alkaa helpottaa. Tähän touhuun on jo näkyvissä jonkinlainen muutos ja kiireelle katkos. Ajattelen jo haaveillen sitä että pian saan nukkua tarpeeksi, viettää tarpeeksi aikaa Kullan ja Pojan kanssa, nähdä ystäviä, joita olen laiminlyönyt... Ja istua rauhassa kutomassa/virkkaamassa. Elää hitaammin. Voi että. En malta odottaa että selviän näistä parista edessä olevasta deadlinesta kunnialla ja voin lopettaa ympäriinsä juoksentelun.

Taidankin julistaa joulukuun Hitaaksi Kuukaudeksi. Minimoin juoksemisen ja keskityn omaan hyvinvointiini ja läheisiini. Voisi vaikka ottaa Hitaalle Joulukuulle oman käsityöprojektinsa - jonkun hitaan työn, jota tehdessä olisi aikaa olla hiljaa ja paikallaan. (Kuka lähtee mukaan kampanjaan?)

Kaaos pysyy parhaiten hallinnassa virkkuukoukulla ja sukkapuikoilla.
- vanha mummumainen sananlasku

Flunssa vei voiton naisesta

2009-10-06T13:36:00.000+03:00

Sain sitten minäkin osani syksyn flunssa-aallosta. Kuumeeton flunssa on nyt kestänyt viikon, ja nyt ehkä alkaa elämä voittaa. Viikonlopun ja eilisen olinkin enemmän tai vähemmän kanttuvei. Eihän tässä muuten mitään, mutta ajoitus on kyllä todella surkea. Viikon aikana ovat työt kasaantuneet ja huono omatunto vain kasvaa... Pahoittelen erityisesti neulomoäänestyksen ääntenlaskun hitautta. Osa äänistä on vielä laskematta, mutta enköhän saa tuloksen Neulomoon tässä viikon mittaan.

En ole päänsäryiltä pystynyt tarttumaan käsitöihinkään - ja sehän on siis sen merkki että kipeitä ollaan oltu! Minulla on tällä hetkellä työn alla Patonsin Diploma Gold DK:sta virkattu kolmiohuivi. Tämä on tilaustyö, jolle en kyllä onneksi luvannut mitään aikataulua. Diploma Gold on minulla ensimmäistä kertaa käytössä, ja se on kyllä ihanan pehmeä lanka. Laadusta en osaa vielä sanoa, toivon vaan ettei se ihan heti nukkaannu. Samaa lankaa on nimittäin varattuna myös kämmekkäitä varten.

Näiden tilaustöiden jälkeen taidan jo aloittaa joululahjaneuleiden parissa. Monihan on aloittanut jo ajat sitten joululahjaprojektit. Entäs sinä? Joko puikoilla/koukulla on lahjaneuleita?

Heartland lace shawl

2009-09-27T15:35:00.003+03:00

Sain vihdoin viimein viimeisteltyä ja kuvattua tämän lilasta Tennesseestä tekemäni Heartland Lace Shawlin.

Tennesseetä kului 236 grammaa (ja näinkin tarkan luvun tiedän, koska sain syntymäpäivälahjaksi gramman tarkkuudella punnaavan talousvaa'an!). Huivilla on kokoa 87 x 174 cm, ja tämän sain aikaan tekemällä suoraan ohjeen mukaan ja käyttämällä puikkoja nro 4,5.

Tähän ohjeeseen tartuin ihan vaan sillä periaatteella, että katsoin Ravelrysta suosituimmat ilmaiset huiviohjeet ja valitsin suunnilleen ensimmäisen sellaisen, jota en ole jo tehnyt, ja joka sopisi alennuskorista kesällä löytyneelle lilalle langalle.

Huivi on siis tehty lähinnä huvin vuoksi ja urheilun kannalta, mutta tykästyin kyllä kuvioon sitä tehdessä aina vaan enemmän. Sen kolmiulotteisuus tulee hienosti esille Tennesseellä. Väri ei ole noin tylsä kuin kuvissa. Parasta huivissa on se, että se on puuvillaa eikä siis kutita ollenkaan.

Ystävyyttä on...

2009-09-26T20:10:00.012+03:00

...omenapiirakka.

Juttelin yksi ilta erään ystävän kanssa, ja sovimme seuraavalle päivälle treffit ravintolaan. Ystäväni kertoi, että jälkiruokaa saisi sitten hänen luonaan - tarjolla oli omenapiirakkaa. Kiitin kutsusta, mutta jouduin toteamaan, että minun olisi ravintolasta tultava kotiin tekemään töitä. Teelle ja omenapiirakalle harhautuminen kuulosti rankan viikon jälkeen ihanalta, mutta minun iltaani kuuluisi töitä, töitä ja töitä.

No, seuraavana päivänä minä sitten menin ravintolaan, jossa ystäväni odottikin. Hän ojensi minulle kauniin pussukan ja totesi, että jos minä en pääse jälkiruoan luo, jälkiruoka tulisi minun luokseni.

Pussissa oli rasia, jossa oli kortti.

Ja mitä rasiasta löytyi? Pala omenapiirakkaa ja pieni purkki, jossa oli vaniljakastiketta.

Juu, siis ihan oikeasti. Ystäväni totesi että olin vaikuttanut niin väsyneeltä, että omenapiirakka tulisi nähtävästi tarpeeseen.

No, me söimme hyvin ja puhuimme paljon ja sitten minä tulin kotiin, kaivoin työt esille - ja istuin nojatuoliin ja söin jälkiruokani.

Pitäkää ihmiset huolta ystävistänne.

Paketti tulossa ja yksi lähdössä

2009-09-22T17:36:00.003+03:00

Olen jälleen kerran hämmästynyt siitä, miten pieni maailma on. Laitoin torstaina iltapäivällä tilauksen brittiläiseen nettilankakauppaan GetKnittediin, ja tänä aamuna paketti olisi jo ollut noudettavissa omasta postistani. Huomenna käyn heti aamusta hakemassa paketin, jossa on lankaa (ihan vähän vaan), KnitPron osia ja muutama lehti. Loistavan hienoa ja nopeaa palvelua!

Ja postiin täytyy poiketa myöhemminkin tällä viikolla - kunhan tervetuliaisarvonnan voittanut Maara laittaa minulle osoitetietonsa vaikka Neulomon yksityisviestinä. Onnittelut voittajalle ja kiitokset kaikille ihania adjektiiveja lähettäneille!

Neulerintamalla tapahtuu varastojen kasvamisen lisäksi myös muunlaista edistystä. Noin viikko sitten aloittamani Heartland Lace Shawl alkaa olla viimeisellä kerroksella. Jos olen tänään ahkera, saattaa huivi päästä pingotukseen ensi yöksi. Toisaalta voi olla että EN ole ahkera. Tekisi mieli vähän laiskotella... ;)

Huopanen muuttui laukuksi

2009-09-20T10:35:00.006+03:00

Tässä jokin aika sitten kaivoin sängyn alta siellä jo jonkin aikaa levänneet violetit ja purppurat kerät Huopasta, ja annoin ne eräälle innokkaalle huovuttajalle mukaan. Hän pyysi mukaan vielä kasin pyöröpuikot ja jonkinlaisen toiveen siitä, millaiseksi laukuksi kerät tulisi muuttaa.

No, minä tyhmä ihan oikeasti luulin ettei kyseinen ihminen osaa kutoa. Tiesin että hän kyllä virkkaa, mutta puikkoja en hänen käsissään ole nähnyt. Annoin hänelle vapaat kädet toteutuksen suhteen ja kuvittelin olevani kohtelias sanoessani, ettei laukun valmistumisesta tarvitse ottaa mitään paineita. Noin viikon päästä näimme taas, ja minulle ojennettiin valmis laukku. Että siitäs sain!

Tämä on ihanan iloinen laukku. Huopasta kului käsittääkseni noin 350 g, ja laukku kävi pesukoneessa kahteen otteeseen. Laukulla on kokoa noin 40 x 40 cm, eli sinne mahtuu mukavasti kirjoja ja papereita ja muuta tarpeellista tavaraa.

Täytyy sanoa, että on mukavaa saada itsekin joskus lahjaksi käsitöitä. Tämä laukku tuntuu paljon arvokkaammalta ja hienommalta kuin mitkään omat tekeleet. Kai se on se tekijän persoona joka tarttuu työhön ja tekee siitä erityisen.

Toivottelen teille oikein mukavaa sunnuntaita. Ja huomio, tuolla pari postausta alempana on edelleen arvonta menossa, ja vastausaikaa on vielä huomiseen.

Laminaria, vihdoinkin

2009-09-15T18:45:00.004+03:00

Tätä huivia olen kuulkaa katsellut sillä silmällä jo jonkin aikaa, ja todennut aina että vielä en ole edennyt sille tasolle, jonka oletin näiden mallikuvioiden vaativan. No, eräänä kesäisenä iltana totesin juurikin nousseeni sille tasolle, ja tartuin puikkoihin. Ja nyt kun eletään jo syksyä, huivi on tässä, valmiina vihdoinkin.

Laminarian ohje löytyy Knittystä. Lanka on Handpaintedyarnin villalankaa, väri Green Tourmaline ja menekki noin 95 grammaa. Käytin puikkoja nro 4,5, olisivat kyllä voineet olla isommatkin. Kokoa tälle tuli 160x80cm.

Kyllähän tämä suuritöisin tekemäni huivi on, mutta ei varsinaisesti hirveän vaikea. Sanotaan niin että kärsivällisyyttä tämä vaatii, muutaman langankierron saa tehdä...

p.s Lukaiskaa edellinen postaus jos ette jo ole osallistunut tervetuliaisarvontaan.

Susie's reading mitts

2009-09-12T14:21:00.007+03:00

Eilen kävin lahjomassa erästä synttärisankaria kämmekkäillä. Langan olin ostanut jo kesällä ihan tätä ihmistä varten, ohjeen näihin löysin Ravelrya selailemalla. Susie's reading mittseissä on sopivasti pitsiä, mutta ei liikaa.

Ohje oli helppo ja niinpä nämä valmistuivat kämmekäs per ilta -vauhtia. Sellaisen muokkauksen tein, että jätin alareunan pykäreunuksen ompelematta, ja pujotin tähän reikäriviin mustan samettinauhan. Kämmekkäisiin saatiin näin hitunen goottifiilistä.

Lanka on Gjestalin Rede, sävy 419. Kulutin 50 gramman kerästä lähes kaikki 100 metriä. Saaja vaikutti tyytyväiseltä, ja täytyy sanoa että itsekin tykkään näistä. Tämä on sellainen ohje että näitä voisi tehdä useammatkin, vaikka joululahjaksi.

Ja nyt sitten siihen tervetuliaisarvontaan, jota Neulomon puolella jo lupailin. Voitte osallistua jättämällä kommentin alle. Kuvailkaa blogiani (Mummulaa, jos tunnette sen, tai tätä uutta blogia) yhdellä adjektiivilla. Osallistumisaikaa on 21.9. klo 20.00 saakka, jonka jälkeen arvon pienen mummumaisen palkinnon.

Oikein hyvää viikonloppua teille kaikille!

Tervetuloa!

2009-09-10T19:55:00.001+03:00

Heipä hei, uudet ja vanhat lukijat. Mummu otti ja siirsi bloginsa tänne Bloggeriin. Mummulassa säilyvät vanhat tekstit toistaiseksi, kunnes saan ne siirrettyä tänne uuteen blogiin. Niitä siirtyy siis vähitellen tuonne alas. Kommentteja en valitettavasti saa siirtymään.

Blogin siirrosta huolimatta Mummu ei muutu miksikään - samaan tapaan jatkan täälläkin. Jatkossa vaan pystyn bloggailemaan vapaasti millä tahansa langoilla, eli mahdollisesti täällä näkyy enemmän valmistuneita töitä!

Tämä alku menee varmaan harjoittelun ja uusiin toimintoihin tutustumisen merkeissä. Toivon että olette kärsivällisiä ja annatte palautetta ja vinkkejä.

Lämpimästi tervetuloa uuteen blogiini!

Aikainen lintu nappaa parhaat valokuvat

2009-08-13T20:03:00.003+03:00

Aamurutiineihini kuuluu näin kesäisin parvekkeen kukkatilanteen tarkistaminen. Elämänlanka nimittäin avaa kukkansa todella aikaisin ja sulkee ne jo hyvissä ajoin, joten jos siitä mielii saada kuvia, on oltava aikaisin liikkeellä. Tänä aamuna sain loistavan otoksen, kun ylhäällä säleikössä kukki kaksi eri väristä kukkaa vierekkäin:

Näitä siemeniä ostaessani olin kovin skeptinen, olen nimittäin useamman kerran saanut kasvatettua jotain ihan muuta kun olen ostanut (tämän vuoden krassi on yksi oiva esimerkki!). Mutta tällä kertaa sain juuri sitä mitä tilasin. Tosin pieniä yllätyksiä tästäkin kasvista löytyy. Osa kukista on nimittäin albiinoja!

Moni tuntuu hurahtaneen kärhöihin, mutta kyllä minä olen löytänyt The Kesäkukkani näistä elämänlangoista. Täytyy ensi kesäksi löytää taas joku uusi väri...

...Mutta eletäänpä ensin tämä kesä loppuun! Aamuisin on jo ilmassa syksyn tuntua, valo on ihan erilaista kuin vielä pari viikkoa sitten. Pyöräillessä kaipaisi jo sormille lämmikettä. Päivällä tosin on vielä ollut kovin aurinkoista, mutta ei yhtään niin kuuma. Ja vaikka minä noita kesäkukkiani rakastankin, niin saanen sanoa: jipii! Nyt alkaa meidän syksyihmisten lempiaika!

Kuka kumma kutoo tumppuja helteellä?

2009-08-06T20:14:00.003+03:00

No minä ainakin. Ihanan hempeästä Isoveikasta tuli tumput ystävälle. Kerä riitti hyvin naisten reilun kokoisiin tumppuihin, kudoin puikoilla nro 4,5. Kuvasin nämä parvekkeella ja samalla tuli kuvattua pari kukkaakin - koittakaa kestää...

Mummun parvekkeella on aina pelakuita. Tänä vuonna värinä on tuollainen kirjavampi vaaleanpunainen.

Tänä kesänä otin sekaan myös krassia, koska se kuulemma karkottaa kasveihin pesiytyviä hyönteisiä. Muutoin en siitä juuri perusta - koska siinä on väärän väriset kukat... Matalana ostettu krassi kasvaa tällä hetkellä puolentoista metrin korkeudella ja on juuri alkanut kukkia. Tämäkin on kuvattu ilman salamaa, väri on siis todella hehkuva!

Ja nyt olen nähnyt jo elämänlangassa niitä tummempiakin karnevaalikukkia. Niissä raidat ovat sinililat.

Ja nyt lupaan että ensi kerralla postaus on kukkavapaa.

Se kukkii sittenkin!

2009-08-01T20:19:00.005+03:00

Arvatkaas mitä tänä aamuna näin kun kurkkasin parvekkeelle? Aivan, ensimmäisen kukan köynnösseinämässäni! Elämänlangassa on kuin onkin juuri sellaiset karnevaalikukat kuin siemenpussissa luvattiinkin:

Kyllä nyt on kaikki näitä kasvatellessa nähty vaiva palkittu. Nuo kukat ovat todella kauniit, kameralla ei saa tietenkään saa totuutta tallennettua. Samaan köynnökseen pitäisi tulla vielä toisen värisiäkin kukkia, tosin en ole varma onko tämä nyt se tummenpi väri vai se vaaleampi.

Lupasin joku aika sitten esitellä niitä käsityölehtiä, joita sain kälyltäni. Joukossa on pari aarretta, vuoden 1958 saksalaisperäistä käsityölehteä. Niissä on todella kauniita ohjeita ja hauskoja mainoksia.

Puikoilla on viime päivinä käynyt levoton suihke ja suhina. Pari iltaa sitten oli pakko aloittaa Laminaria, pitkäaikainen unelmani. Ei mikään helppo ohje, mutta luulen että hitaasti mutta varmasti siitä huivi tulee. Tänään olin taas vähän reissussa ja otin matkaneuleeksi Isoveikka-tumput. En ole ennen kutonut Isoveikkaa, mutta fanitan sitä jo nyt kovasti: kylläpä nimittäin tulee nopeasti valmista! Tumput menevät lahjaksi. Nyt taidan keitellä kokonaisen pannullisen teetä ja nautiskella rauhallisesta illasta.

Pitsipipa Rosesta

2009-07-29T19:52:00.003+03:00

Jokin aika sitten tein kevään lehden ohjeella pitsipipan sähkönsinisestä Tennesseestä. Pipan saaja tykkäsi mallista niin, että teinpä sitten toisenkin. Lankana Rose Mohair, väri on syksyn uutuus, josta en osaa päättää onko se enemmän turkoosi vai petrooli... Tämän päättelin eilen illalla. Tai yöllä oikeastaan. Tänään poikkesin marjametsässä, pitkästä aikaa. Vadelmia mentiin hakemaan mutta ne eivät vielä olleet kypsiä, joten siirryttiin sitten mustikoiden pariin. Saalis ei ollut iso, mutta kyllä siitä muutaman kerran leipoo. Ymmärrän kyllä miksi jotkut suorastaan hurahtavat marjanpoimintaan. Itsekin jo mietin että löytyisköhän lähistön metsistä vielä mustikkaa... Ja viikonloppuna menen kyllä maalle vadelmia keräämään!

Aarrearkku

2009-07-26T19:53:00.001+03:00

Tein Neulomossa vähän lankakauppoja. Juu juu, tiedän, niiden lankavarastojen piti KUTISTUA, mutta kun sain juuri kaipaamaani lankaa ja vielä halvalla! Katsokaapa kuinka ihanan aarrearkun *minsku* lähetti:

Laatikossa on Samosta ja Isoveikkaa. Keltaiset ja vihreät Samokset on varattu pikkujätkän eli Pojan huppariin. Pinkit menevät joko Kullalle tai minulle itselleni. Violetinkirjavasta Isoveikasta teen itselleni tumput ensi talveksi. Kaikki muu on sitten ekstraa.

Teimme eilen päivän kesälomareissun Lahteen. Ilma oli upea ja seura hyvää. Taisin kyllä saada vähän liikaa aurinkoa, sillä kotona iski vähän pöhlö olo ja aamulla en päässyt millään sängystä ylös, nukutti niin. Mutta sain reissulta saaliikseni mm. vanhoja käsityölehtiä, joita voisinkin esitellä seuraavassa postauksessa.

Siihen asti: hyviä vointeja kaikille!

Nerokasta, rakas Watson!

2009-07-24T19:55:00.001+03:00

Viime päivinä on tullut vietettyä suorastaan luvattoman paljon aikaa neula kädessä. Olen aloittanut Tennessee-neuleen kasaamisen, ja sain onneksi loistavaa apua Neulomon puolelta epätoivon iskiessä. Tänään päätin myös saada sen tummansinisen Tennessee-pipon kirjonnan valmiiksi. Suuntasin internetin ihmeelliseen maailmaan, koska minä en osaa kirjoa.

Siis yhtään. Ollenkaan.

Eräältä sivustolta opin, että varsipisto-niminen keksintö olisi hyvä tekstin kirjomiseen. Ohjeetkin annettiin ja kuva myös. Harmi vaan etten tajunnut miten pisto tehdään, tekstistä ja kuvasta huolimatta. Siis lisää etsintää ja penkomista. Hermo alkoi kiristyä. Onneksi päädyin palstalle, jossa vastaavan ongelman kanssa paininutta neuvottiin VIRKKAAMAAN teksti neuleeseen.

Virkkaamaan neuleen LÄPI? Voiko niinkin tehdä?!

Kyllä voi!

Tässä on nyt niin kova kontrasti, ettei kuvaaminen taas onnistunut, mutta näette siis että kirjaimiahan siinä on, neuleessa. Jihuu, olen juuri oppinut ihan uuden taidon - joka on mielestäni loistava keksintö! Virkkuukoukku pysyy kädessäni neulaa paremmin, joten jatkossa ei tarvitse vältellä kirjomista yhtä itsepäisesti.

Olen siis hurjan tyytyväinen, vaikka leipomani keksit eivät oikein onnistuneetkaan (liian vähän suklaata, siitähän ne maailman ongelmat yleensäkin johtuvat!) ja voi olla että huominen sukulointireissu peruuntuu kuskin sairastumisen vuoksi. Menen parvekkeelle istuskelemaan ja kuuntelemaan kaatosadetta. Toivottavasti teilläkin on yhtä hyvä meininki viikonlopun alkaessa!

Mikäs tässä ollessa...

2009-07-20T19:58:00.001+03:00

Postipoika kävi ja toi luettavaa. Virkkausinto vaan kasvaa, kun tätä selailee!

Ja tarviihan sitä lukiessa evästä - siksipä pyöräytin raparperipiirakan...

Olen ollut koko päivän ihan älyttömän väsynyt, ja siksi yritän nyt istua iltaa rauhallisissa merkeissä. Jos vaikka Nukkumatti vierailisi tänään vähän aikaisemmin.

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille lukijoille!

Köynnöstyksiä

2009-07-18T19:59:00.001+03:00

Kuten kuvasta näkyy, lämpimät ja kosteat kelit ovat tehneet hyvää köynnöksille. Korkeimmalle on ehtinyt kelloköynnös, jonka olen siemenestä kasvattanut - olen siis melko ylpeä itsestäni!

Myös elämänlangat voivat oikein hyvin. Tuo oikeassa reunassa oleva ruukku on täynnä elämänlankaa, jonka pitäisi kukkia karnevaalikuvioisin valko-pinkki-violetein kukin. Sen vieressä on sekaruukku, jossa on kärhö, kelloköynnöstä ja matalaa krassia (joka on hauskan kirjava lehdiltään, eikä kyllä vaikuta minusta kovinkaan matalalta...). Kärhö ei ole juurikaan kasvanut korkeutta, mutta nyt se näyttää piristyneen.

Eli parvekkeella kaikki hyvin! Toivotaan että kukkiakin alkaa pian ilmestyä.

"Nyt olemme leikkineet tarpeeksi, kiitos!"

2009-07-12T20:01:00.001+03:00

Tämä sunnuntai oli leikkipäivä. Pyöräilin Kullan ja Pojan luo tarkoituksenani viettää laatuaikaa Kullan kanssa. Kiva iltapäivä siitä tulikin. Lasten isä tarjoili friteerattua banaania ja jäätelöä ja teetäkin ehdin juoda. Kullan kanssa leikittiin sitten Duploilla ja tehtiin pesiä sänkyyn. Ympäriinsä pomppiva ja kuperkeikkaileva Kulta kutsui minutkin sängylle hyppimään, "saamaan hepuli".

Jossain välissä saatiin syötyäkin. Samalla luettin Aku Ankkoja. Poika yritti parhaansa mukaan osallistua touhuihin, mutta Kulta vartioi lelujaan melko topakasti. Jakamisen iloa vasta siis opetellaan.

Muutaman tunnin jälkeen aloin tehdä lähtöä. Ensin Kulta kielsi minua lähtemästä ennen kuin hän on antanut luvan. (Ulkona kuulemma tuuli niin kovasti, etten voinut lähteä.) Hetken päästä yritin uudelleen, ja sitten Kulta totesi, että nyt saa lähteä, hän antaa luvan. "Nyt olemme leikkineet tarpeeksi, kiitos!" Minäkin kiitin kivasta leikkiseurasta.

Totta puhuen leikkejäkin hauskempia ovat leikin tuoksinassa käydyt keskustelut. Kaksi vuotta ja kymmenen kuukautta vanha tyttö on aikamoinen ruuneperi... Mistä lie sen oppinut! Hän esittää usein niin vaikeita kysymyksiä, että itseään suht fiksuna pitävällä aikuisella menee sormi suuhun. Mitä vastata tiukasti silmiin tapittavalle tytölle, joka haluaa tietää miksi minulla ei ole yhtään mummua? Tai mistä syystä minulla ei ole kissoja, siis oikeasti? Ja miten ihmeessä Duploista tehdään kummitus?!

Illankin vietän lapsellisissa merkeissä. Sukuun on syntynyt juuri pieni tyttö ja toista vauvaa ei tarvi kauaa odotella, ja ajattelin muistaa tulokkaita pienillä neulelahjoilla. Toinen myssy on jo valmis, nyt täytyy enää käsitellä satiininauha niin, ettei se pääse purkamaan. Tai sitten teen vaan villalangasta nyörin. Se olisi kyllä varmaan käytännöllisempikin ratkaisu...

Tällaista Mummulassa, mitäs muualla?

Myöhemmin illalla: Myssy on nyöritetty ja kuvattu, kuvia löytyy galleriasta.

Ananasakäämä!

2009-07-09T20:03:00.001+03:00

No niin, tuli jotain valmistakin esiteltäväksi! Tässä helmillä maustettu huivini:

Huivi syntyi siten, että yksi ilta istuin nojatuoliin ja totesin, että nyt tekee mieli virkata ananasta. Tunne oli niin voimakas, että eihän siinä muu auttanut kuin selata pari Novitaa läpi. Kesä 2009 -lehdestä löytyi ohje nro 33, kaulahuivi.

Tein suoraan ohjeen mukaan, kulutin kaksi kerää Tennesseetä (vanha roosa nro 550). Pituutta huiville tuli noin 175 cm. Siihen sitten hapsut saman värisestä Kotiväestä ja molempiin päihin jokuset helmet, ja valmista tuli.

Seuraavat valmistuvat työt taitavatkin olla muuta kuin Novitaa, mutta täytyy sitten kuvailla vaikka huimasti kasvaneita kelloköynnöksiä, jotta saan blogiin kuviakin.

- Hyvää sadepäivän yötä toivottaa Mummu

Terveisiä saunasta

2009-07-07T20:05:00.001+03:00

Olen maalla viettämässä pienimuotoista kesälomaa. Päivällä istuskeltiin koiran kanssa pihalla, minä luin lehtiä ja kudoin keinussa, välillä kuunnteltiin vaan lintujen lauleskelua. Tutkiskelin kukkapenkkejä ja marjapensaita, jotka olivat kasvaneet kovasti sitten juhannuksen.

Vadelmapensaista löysin jäniksen, joka loikki naapuriin perunamaan poikki. Voi anteeksi, huusin hänen peräänsä - ei ollut tarkoitus keskeyttää kenenkään mietiskelyhetkeä.

Nyt olen saunanlämmityspuuhissa. (Jep, tämä on tätä nykyaikaa: kesken saunanlämmityksen voi kipaista vinttiin päivittämään blogiaan!) Ulkona on mukavan harmaa ja tuulinen sää iltasaunaa varten. Tuuli vie varmaan itikatkin mukanaan, joten saunan jälkeen taidan ottaa jäätelötuutin ja istua keinussa tekemättä tai ajattelematta mitään rakentavaa. Laskea näkemiäni vihreän sävyjä ja nauttia Täydellisestä Rauhasta - vähän nitisevästä keinusta, vanhan koivun tuulessa heiluvista oksista, taivaalla kelluvista pilvistä, mielenrauhasta.

Ensi kerralla yritän saada tänne jo jokusen kuvan ja sanan valmistuneista töistä. Mutta nyt jatkan lomaani!

Erään epämääräisen idean toteutus

2009-07-03T20:06:00.001+03:00

Tiedättehän kuinka joskus päähän pälkähtää idea, jonka tietää toteuttavansa, mutta ei vaan tiedä miten? Minulle kävi niin Tennessee-kaulahuivini kanssa. Keksin yhtäkkiä huivin ollessa loppusuoralla, että se kaipaisi hieman jotain ekstraa Kotiväestä tehtyjen hapsujen lisäksi. Mitä ekstraa? No helmiä tietysti!

Idea oli syntynyt ja enää puuttui toteutus. Menin kauppaan ja ostin kokeeksi muutamia erilaisia helmiä oikeissa sävyissä. Sitten tulin kotiin ja ryhdyin pähkäilemään. Nyhräsin reilun tunnin hapsujen ja helmien parissa: mikä on oikea hapsujen pituus suhteessa käytettävään helmimäärään ja tapaan, jolla helmet kiinnitetään? Kas siinä pulma...

Yritin ensin pitkillä hapsuilla* ja pujottelin niihin helmiä**. Vaihdoin solmimistapaa. Sitten helmiä. Sitten totesin että oikeastaan hapsut ovat liian pitkät. Ja niitä on liian tiheässä. Lyhensin siis muutaman hapsun kokeeksi ja totesin että helmiä pitää selvästi olla muuallakin kuin hapsuissa. Ompelin siis yhden helmen huivin reunaan. Totesin että tämä tekniikka on hyvä, mutta että hapsut ovat nyt liian harvassa. Lisäsin hapsuja ja leikkasin loputkin lyhyiksi. Päätin, etten pujota helmiä hapsuihin ollenkaan, koska huivista on tulossa ihan liian iloluontoinen***.

Ja heureka, huivin toinen pää valmistui! Huomenna suuntaan takaisin kauppaan ostamaan vihreitä helmiä lisää, koska innostuin niistä enemmän kuin pinkeistä, jotka saavat jäädä odottamaan seuraavaa hyvin suunniteltua ja loogisesti etenevää projektia.

----------------------------
* Vinkki: kannattaa tosiaan ensin kokeilla pitkillä hapsuilla, koska niistä helposti saksimalla lyhyitä - päinvastainen järjestys kuluttaa vaan ylimääräistä lankaa!

** Vinkki: ennenkuin ostat helmet, mieti tarkkaan saatko ne ao. lankaan pujotettua ja miten aiot pujottamisprosessin suorittaa - säästyt päänsäryltä ja hermosi eivät turhaan veny ja pauku!

*** Ei pidä unohtaa, että olen kuitenkin hyvin vakava ihminen.

Hupsista keikkaa...

2009-07-01T20:07:00.001+03:00

Olisi pitänyt pysyä kaukana marketin lankahyllystä. Olin jo päivällä MELKEIN tilannut uuden huivikirjan, mutta pystynyt sitten sulkemaan selaimen ja poistumaan virtuaalikirjakaupasta. Tämä vaati niin paljon järkeilyä ja ponnistelua, että iltapäivällä olinkin jo sitten hyvin heikko. Eli olisi siis todellakin pitänyt pysyä kaukana siitä lankahyllystä - siellä oli lankaa alennuksessa!

En minä siis pahasti repsahtanut. Ihan vähän vaan. Mutta kun tarkoituksena on ollut kutistaa lankavarastoa, ei kasvattaa sitä! Noh, pitänee olla tyytyväinen, että selvisin näinkin vähällä. Ja oikeastaanhan tein hyvin järkeviä ostoksia:

Nallea yksi fuksia kerä varastoon, niin ei tuo Nallelle syksyllä tapahtuva uudistus hetkauta minua mitenkään (varastosta löytyy luonnonvalkoista, mustaa ja lilaa, ja mitä muuta voisin kaivatakaan?!)
Kotiväkeä tarvitsen IHAN OIKEASTI: teen samasta väristä Tennessee-huivia, joka tarvitsee hapsut (jotka eivät purkaudu kuten Tennesseelle tapahtuu)
lilaa Tennesseetä huivitarpeiksi - koska se on lilaa Tennesseetä

Saanhan siis repsahdukseni anteeksi, saanhan?

Helteelle lupasivat juuri uutisissa loppua huomisen jälkeen. Suomessa kuulemma ei saisi helteistä valittaa, mutta toteanpa kuitenkin, että onneksi viilenee. Minua ei ainakaan ole rakennettu tällaisia lämpotiloja silmälläpitäen... Mukavaa viikkoa joka tapauksessa, helteestä pitäville ja varjossa viihtyville!

Kesäpipa nro 2

2009-06-26T20:47:00.004+03:00

Viime päivinä olen taas reissaillut ympäriinsä, ja muistinpa ottaa matkaneuleenkin mukaan. Vaihdoin Tennesseen hieman sähköisempään siniseen ja kudoin tällä uusimman Novitan ohjeella sen toisen minulta tilatun kesäpipan. Ohjehan on Roselle ja Cannesille, mutta hyvin se toimii Tennesseelläkin. Päähän, jonka ympärys on noin 56cm tein pipan 96 silmukalla, puikoilla nro 3,5. Helppo ja nopea tehdä.

(Kylläpä tuo sininen taas suostui kiltisti kuvattavaksi salamalla. Ylemmässä kuvassa väri on oikeampi...)
Kieltämättä helteellä on ollut hassu kutoa pipoa, mutta tämähän on tällainen hyvin ilmastoitu malli, ja Tennessee tuntuu käsissä mukavan viileältä. Hellettä on luvassa vielä viikonlopun yli ja ensi viikollakin, joten tuskin otan työn alle villaisia asusteita. Tyydyn siis edelleen vain unelmoimaan käsityökopassa odottavasta hullun vihreästä langasta ja Laminariasta...

Mukavaa viikonloppua, muistakaa syödä paljon jäätelöä että pysytte viileinä!

Kesäpipa

2009-06-22T20:49:00.002+03:00

Moni meistä käyttää pipaa vain talvipakkasilla, mutta toiset työskentelevät kesät talvet kylmissä olosuhteissa. Pakkas- ja jääkaappilämpötiloissa on aika lailla pakko pitää päähinettä. Tämä pipa menee tällaiseen tarkoitukseen työpipaksi.
Minulta tilattiin työpipaksi päähine, joka olisi jossain määrin hauska. Tein yönsinisestä Tennesseestä pipan tällä ohjeella. Tavoittelin tähän päähineeseen tietynlaista pöljyyttä, joten tein ihastuttavasta 80-luvun pipomuodista muistuttavan tupsun. Pipo on myös mallia nakki, siis vähän liian lyhyt - tämä ominaisuus tuo mielestäni pipaan kaivattua sulovilenismiä (tilaaja on siis sama kuin sen myrkynvihreän Sulo-pipan saanut). Tuohon otsalle kirjon vielä työpaikkaan viittaavaan sanan - sitten kun saan opeteltua uudelleen jonkun peruspiston.

Samalle työpaikalle olisi lähdössä vielä toinenkin pipa. Pitsineuletta ajattelin siihen tehdä, ja väri saisi olla iloinen, ehkä jopa räikeä.

Eli Mummulassa väännetään jo pipoja - johan ne päivät ovat lyhenemään päin!

Hyvää juhannusta!

2009-06-20T18:13:00.000+03:00

Terveisiä maalta. Juhannuspäivä on alkanut harmaissa merkeissä, mutta kyllähän suomen kesiin tottunut löytää tästäkin jotain hyvää: ei sada edes kaatamalla! Jos ilma tuosta kirkastuu edes vähän, voi jo lähteä puutarhahommiinkin.

Juhannusaattoa vietimme hyvin perinteisissä merkeissä: ensin loistavat löylyt koivuntuoksuisessa saunassa, sitten grillattua makkaraa, maissia ja uusia perunoita. Hercule Poirot alkoi juuri sopivaan aikaan ja samalla edistyi Tennessee-pipo. Yön nukuin kuin tukki, ja nyt aamupalan jälkeen rupesimme suunnittelemaan että jokos lämmitetään sauna...

Varsin suomalaiskansallisissa merkeissä siis on tullut juhannusta vietettyä. Mitenkäs teillä?

MAINOSTAUKO

2009-06-19T18:15:00.000+03:00

Nyt on käynyt niin, että olen ihan vakavissani hankkiutumassa sohvasängystäni eroon. Käytännön toteutuksessa on vain yksi ongelma: sängyn alla on jonkin verran lankaa, joka täytyisi saada sijoitettua muualle asuntoon...

Niinpä laitoin erän lankaa myyntiin. Käykää katsomassa Neulomossa, jos olette mohairia tai esimerkiksi Malibua vailla.

Uusi aluevaltaus

2009-06-14T19:17:00.001+03:00

Vietin viikonloppua erään ystäväni luona - sen sinisen ystävän, jolle olen tehnyt mm. siniharmaan Panachen. Tämä ystäväni on tosiaan monipuolinen kädentaitaja, jonka luona saa aina toteuttaa itseään. Hänen vaatehuoneestaan löytyy puoli Tiimaria, ja yleensä jokaisella vierailulla olemme askarrelleet jotain. Tällä kertaa pääsin leikkimään korusuunnittelijaa ystäväni vaatehuoneesta löytyneillä aarteilla.

Juju-kerhoon liittyneet saattavat tunnistaa nämä turkoosit kivet. Niistä ja muutamista muista aineksista syntyi tälle ystävälleni kesäkoru. Ja kun kerran vauhtiin pääsin, tein korvakorut, yhdet kaulakorun kaveriksi, toiset otin mukaani ja annan eräälle turkoosiin hurahtaneelle.

Saattaa olla että kipitän ensi viikolla askartelutarvikekauppaan ja etsin omiin väreihini sopivia helmiä, ja teen itsellenikin korun kesäksi. Sen verran hauskaa puuhaa helmien nauhaan pujotteleminen oli.

Kiitän siis lämpimästi emäntääni. Tuli taas rentouduttua hyvän ruuan, elokuvien ja askartelun parissa - ja hyvässä seurassa!

p.s Agenttini maalta soitteli, oli käynyt luottopuutarhamme alennusmyynnissä. Saan ensi viikolla kukkalähetyksen, mm. kaksi miljoonakelloamppelia!

Voi tätä hoppua hoppua hoppua

2009-06-12T19:19:00.002+03:00

...kun ihminen on muka niin kiireinen ettei ehdi blogiansa päivittää, saati sitten saada käsitöitä valmiiksi ja kuvatuksi! Nytkin on taas perjantai, eli työviikko meni jo.No, aika kuluu siivillä hyvässä seurassa, mutta se kyllä harmittaa, etten ole ehtinyt paneutua käsitöihin. Tahtoisin jo saada oman Laminariani puikoille, mutta täytyy sitä ennen saada muut työt alta pois. Eli täytyisi ehtiä istumaan nojatuoliinkin välillä.

Mutta tällaista tämä kesäaika on. On niin helppo vaan hypätä pyörän selkään ja fillaroida ystävän luo kylään, että vähemmän sitä tulee kotona oltua.

Nytkin olen kotona vain kääntymässä, mutta ehdinpä kuitenkin napata kameran käteen ja kuvata pitsiliinan nro 2. Tämäkin ohje on kesän 2009 Virkkausalbumista.

Pyyhkeen päällä kuvaaminen ei tee oikeutta tälle sinisestä Virkkauslangasta tehdylle pikkuliinalle, mutta ei sattunut mitään hienompaa alustaa silmiin.

Minulla on jo jemmassa useampi pikkuliinan ohje, joten voi olla, että kokeilen seuraavaksi jotain uutta ohjetta. Tai sitten teen vaan näitä kahta mallia (toinen löytyy siis paria postaista alempaa) lautasten väliin. Mene ja tiedä.

Oikein hyvää viikonloppua kaikille!

Koivu ja Mummu

2009-06-05T19:20:00.000+03:00

Mukavaa sadepäivän iltaa kaikille. En tiedä millaisessa säässä teidän päivänne on sujunut, mutta meillä päin on kumppareille ollut käyttöä tänäänkin. Välillä sade taukosi, mutta äsken parvekkeella poiketessani (kärhössä on jo kaksi kukkaa auki ja kolmas nuppu on ilmestynyt!) huomasin että taas sataa. Ja tuulee! Viime yönä valvoin myöhään ja kuuntelin huolestuneena tuulen ulinaa. Entä jos koivulleni käy huonosti?

No, hyvin tuo lempipuuni selvisi yöstä, ja kestää se tulevatkin tuulenpuuskat, vaikka välillä oksat riippumisen sijaan heiluvat miltei vaakatasossa. Taipuu muttei taitu - koivu mummua myöden!

On täällä muutakin tehty kuin tuijoteltu koivua. Sain eilen ihanaisen lankalähetyksen, ehkä maailman kauneimman vihreän sävyisen villalangan. Se on ostettu ihan minua itseäni varten. Laminarian ohje on tuossa tulostettuna, ja jos vaan pysyn hereillä vielä hetken, otan huivin puikoille.

Sain tänään vieraankin, kun Kullan äiti poikkesi kylässä. Ehdittiin hetki istua teellä ihan aikuisten kesken. Mukavaa vaihtelua sekin, vaikka jos totta puhutaan niin kyllä minulla on taas lapsia ikävä, kun ei ole viikkoon nähty. Mutta nyt on sitten Kullalle saatu päiväkotipaikka, eli hänestä tulee syksyllä taas yhtäkkiä tosi paljon isompi tyttö. Voi voi. Kyllä tässä on vanhemmilla ja mummuilla sun muilla sopeutumista, kun lapset koko ajan tavoittelevat ja ohittavat erinäisiä rajapyykkejä, jotka kertovat siitä, että ei ne vauvat olekaan enää niin vauvoja! Ja väkisinkin sitä miettii, että olen minä itsekin sitten tainnut tässä vähän vanhentua...

Flower power

2009-06-02T19:21:00.000+03:00

Voi tätä riemua: kärhöön (Nelly Moser) on ilmestynyt kertakaikkisen ihanan värinen kukka! Tämä on siis ensimmäinen kärhöni, tähän asti olen pärjännyt itse kasvatetuilla "maatiaslajikkeilla". Tätä en voinut vastustaa, oli niin hyvän näköinen taimi ja halvallakin sain.

Tällä hetkellä olen hieman huolissani kelloköynnöksistäni, joiden kasvu näyttää pysähtyneen, eivätkä ne siis meinaa lähteä kärhön kaveriksi kanaverkkoon köynnöstelemään. Elämänlanka näyttää voivan erinomaisen hyvin. Ja onhan nyt vasta kesäkuun toinen päivä, eli eipä liene syytä hätäillä.

Pitsiliinani ei ole paljoakaan edistynyt viime päivinä. En ole paljoakaan ehtinyt istuskelemaan, mutta aion ottaa vahingon takaisin loppuviikosta. Sadepäivät onkin mukava viettää kotona, omassa nojatuolissa, käsityö sylissä.

Ai niin, muffinssit ovat uunissa, täytyy mennä katsomaan mitä niille kuuluu. Hei hei!

Virkkaus on mummujen touhua!

2009-05-30T17:53:00.001+03:00

Joku on joskus todennut minulle, että virkkaus on mummujen touhua. Tälle kyseiselle ihmiselle virkkauksesta tuli automaattisesti mieleen virkatut pitsiliinat ja verhokapat - joista vain mummut tykkää. (Hehhee, käsi pystyyn, kuinka monta vähintään henkistä mummua täältä löytyy!) No, itse olen virkannut yleensä jotain ihan muuta (paljetein viritetyn kolmiohuivin, stetsonin jne), ja pyrkinyt muuttamaan ihmisten käsityksiä siitä, mitä virkkaamalla voi saada aikaan. En ole eläissäni virkannut yhtäkään liinaa tai verhokappaa, vaikka niistä ihan tykkäänkin. Mutta tänä keväänä olen huomannut katselevani virkkausohjeita sillä silmällä, että nyt voisi tältäkin mummulta syntyä jotain "mummumaista".

Kauneimmat käsityöt -lehden Virkkausalbumia en voinut enää jättää kauppaan, vaan se lähti mukaani saman tien. Ja tässä, ystäväni, on ensimmäinen virkkaamani pikkuliina!

Tehty siis kesän 2009 Virkkausalbumin ohjeella nro 24. Lankana Novitan Virkkauslanka, jota kului naurettavan vähän. Kakkosen koukulla liinan halkaisijaksi tuli se ohjeessakin mainittu 27cm. Tämä menee lahjaksi sukulaiselle, jolla on suuri Valencia-astiasto. Tarkoitus on saada tehtyä pikkuhiljaa jokaisen lautasen väliin oma liinansa, jotta nykyään suojan virkaa toimittavasta talouspaperista voi luopua. Sitten kun astiasto on käytössä juhlan aikaan, näitä liinoja voi laittaa esille.

Tämä on siis kontribuutioni suvun virkattujen perintökalleuksien joukkoon (itselläni on oman äitini ja hänen mummunsa virkkaamia liinoja).

Aurinkoista viikonloppua kaikille! Itse olen avustamassa yhdessä muuttoprojektissa, mutta eiköhän aikaa jää lukemiselle ja parvekkeella nyhräämisellekin.

Virkkausta välityöksi

2009-05-27T17:56:00.001+03:00

Neuletakin ensimmäinen etukappale on valmis, mutta tänään oli pakko kaivaa virkkuukoukku ja Virkkauslanka esille. Ostin eilen Kauneimmat käsityöt -lehden Virkkausalbumin, jossa oli monta ihanaa virkkausohjetta. Jemmasta löytyi siniharmaata Virkkauslankaa ja sopivan pieni koukkukin, vaikka yleensä virkkaankin paksummilla langoilla.

Tuumasin, että pikkuliina nro 24 on sopivan pieni välityöksi - sen parissa saan muutaman illan ajan lepuutella hartioita ja aivoja. Jos tämä pikkuliina onnistuu, luulen että joudun ostamaan lisää Virkkauslankaa ja virkkaamaan elämäni ensimmäisen kaitaliinan...

Tänään onkin ollut mukava sadepäivä. Muistin ottaa sateenvarjon mukaan, enkä ulkosalla liikkuessani saanut isompia kaatosateita niskaani. Taivaanrannassa seilaa edelleen tummia pilviä, mutta ilta-aurinko pilkottaa jostain raosta Mummulan ikkunaan. Tuulenpuuskat tarttuvat välillä koivuni oksiin. Voisin vaikka vannoa, että kuulen kuinka puut ja kasvit kasvavat kohisten!

Rauhallista maanantaita!

2009-05-25T17:58:00.000+03:00

Takana on virkistävä viikonloppu maalla. Ehdin jopa istua hetken pihakeinussa teetä juomassa, Avaran luonnon ajan kudoin neuletakin etukappaletta. Muuten tulikin sitten vipellettyä ympäriinsä: käytiin taimi- ja kukkaostoksilla, istutettiin mukaan tarttuneet marjapensaat ja pelakuut, pestiin yksi iso koira, käytiin ihmettelemässä sukulaisten pihaa ja istutuksia... Niin, ja nyt on parvekkeelleni viritetty sellaiset köynnöstuet, joista olen jo vuoden ajan haaveillut! Kiitän poran kanssa katon rajassa kiikkunutta työmiestä ja kanaverkon rautakaupasta hakenutta apulaista, ilman heitä haave olisi jäänyt taas vuodeksi muhimaan. Jo on kumma, jos köynnökset eivät ymmärrä hyvän päälle ja kiitä hienosta rakennelmasta peittämällä yhden seinän kukinnoillaan!

Mukavaa oli myös se, että pääsin sovittelemaan neuletakin takakappaletta uhrin eli tilaajan päälle. Hyvältä näyttää, sillä sekä koko että neulos miellytti tilaajaa. Hän ryhtyi jo miettimään ääneen, josko haluaisi reunan pitsiä myös kaulukseen, mutta minä ilmoitin, että haluta saa vaikka mitä, mutta minulta irtoaa kyllä ihan vaan ohjeen mukainen vaatimaton kaulus. Jo kokonaisen neuletakin kutominen ja ennen kaikkea kasaan saaminen tulee olemaan minulta sellainen suoritus, että taputtelen itseäni pari viikkoa siitä hyvästä olalle! Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

Mummulassa vihertää

2009-05-21T17:59:00.000+03:00

Vapaapäivän kunniaksi päätin uudistaa hieman Mummulan ilmettä. Siis tämän virtuaalimummulan. Viherrys on levinnyt nyt tuonne banneriinkin, kun ei enää kukkien kasvattaminen, istuttaminen ja kuvaaminen riitä!

Ulkona sade ropistelee ikkunalautaan. Piti lähteä pyörällä Kultaa ja Poikaa moikkaamaan, mutta taidan kuitenkin hypätä bussiin. Ensin täytyy kuitenkin panostaa tämän materiaalisenkin Mummulan uudistamiseen. Joku on taas jättänyt teemukit tiskaamatta ja käsilaukut lojumaan eteiseen...

Illemmalla aloitan sitten neuletakin etukappaleen. Takakappale on valmis, ja näyttääkin ihan neuletakin takakappaleelta! L-kokoiseen neuleeseen on tähän mennessä kulunut vain 1,5 kerää Tennesseetä, joten enköhän saa varaamillani kerillä pitkähihaisen neuleen aikaiseksi. Tosin voi olla, että tilaaja haluaakin hieman lyhyemmät hihat. (Ja hän lukee tämän jossain vaiheessa, joten miten on, millaista hihaa laitetaan?)

Näissä merkeissä toivottelen kaikille leppoisaa Helatorstaita.