maanantai 22. maaliskuuta 2010

Jes, osaan silmukoida!

Työkaveri tarvitsi apua silmukoinnin kanssa - tarkoitus oli päätellä sukka silmukoimalla. Olen joskus yrittänyt opetella silmukoinnin jaloa taitoa, mutta kärsivällisyys ei ole riittänyt. Tavallaan tiesin kyllä miten homma tehdään, mutta en vaan saanut sitä sujumaan. Mutta tänään sitten istuttiin yhdessä koneen ääressä, tuijoteltiin erilaisia ohjeita ja sitä sukkaa. Kokeiltiin ja purettiin. Mutta sitten löytyi ohjeista hyvä yhdistelmä, Käspaikan kuva ja Koirankarvan kerääjän ohje. Ja hoplaa, silmukoin sen työkaverin sukan kärjen menestyksekkäästi!

Homma meinasi taas tyssätä siihen samaan kohtaan kuin ennenkin: miten jatkaa tuon Käspaikan kuvassa näkyvän kohdan jälkeen. Hyvillä ohjeilla päästiin siitä eteenpäin, ja ehdin niiden muutaman silmukan aikana keksiä tekniikan logiikan. Olen ylpeä itsestäni! Jatkossa voinkin sitten silmukoida olkasaumat, joiden ompeleminen yhteen on ollut enemmän tai vähemmän tuskaa.

Päivän opetus: oppia ikä kaikki, varsinkin jos harrastat käsitöitä. :)

sunnuntai 14. maaliskuuta 2010

Taas tämä mummu virkkaa

Niinhän se on, että kun innostus jonkin asian suhteen alkaa hiipua, kannattaa palata sen alkulähteille. Kutominen ei ole oikein viime aikoina huvittanut, mutta minä pöljä yritin vain sinnikkäästi kutoa. Perjantaina oli parin tunnin automatka edessä, joten ryhdyin miettimään ääneen sopivaa matkaneuletta. Vanha suomalainen sananlasku sen tietää, pikkusiskojen suusta sen totuuden kuulee, ja niin kävi tälläkin kertaa. Sisko ehdotti että mitäs jos virkkaisit vaihteeksi. Tuumasin että miksipäs en tosiaan ottaisi virkkuuta mukaan.

Niinpä kaivelin varastoista siellä pari vuotta marinoituneen (Sitä Oikeaa Ohjetta odottaneen) puuvillalangan ja otin hyllystä Amazing crochet lace -kirjan. Ja voi että kun virkkaaminen on mukavaa! Lanka on ihana ja ananaskuviota on niin hauska virkata. Tunnen käsillä tekemisen ilon taas palaavan, ja päässä alkaa syntyä jo uusia ideoita keväisistä virkkuutöistä. Täytyy pönkiä lankalaatikoita ja tehdä inventaari puuvillalangoista, jospa ryhtyisin seuraavaksi johonkin iloisen väriseen raidalliseen projektiin...

sunnuntai 7. maaliskuuta 2010

Säärystinten kuvaamisen vaikeudesta

Sain aikaiseksi vihdoin jotain valmista. Ihmeen vikkelästi tartuin neulaankin ja päättelin muutaman langanpään, mutta sitten piti saada vielä työ kuvattua. On jo pimeää, joten valaistus ei ole optimaalinen. Lanka on kirjava, joten sen värisävyt olisi muutenkin vaikea saada toistumaan oikeanlaisina. Tarvitaan siis valkoinen kuvaustausta ja riittävän hyvä valo, jotta ei tarvitse käyttää salamaa. Hmm. Helpommin sanottu kun tehty, minun kodissani...

No, kuvauspaikka löytyi, eteisestä. Mutta miten ihmeessä kuvataan palmikkosäärystimet niin että ne näyttävät hyvältä - siis ilman vapaaehtoista mallia tai irtojalkoja, joita ei kumpiakaan ollut nyt lähettyvillä? Muutaman (kymmenen) otoksen jälkeen totesin että homma ei toimi ilman jalkaa. Onhan säärystin ilman jalkaa kuin... No, säärystin ilman jalkaa. Eli kramppien ja suonenvetojen uhallakin sujautin säärystimet omaan jalkaan ja yritin saada edes yhden järkevän näköisen kuvan. Siinä jakkaralla keikkuessani ja omia jalkojani kuvatessani tunsin itseni kyllä täysin toopeksi. Mutta hei, sain säärystimet kuvattua!
 
Lankana Fabel, sävy 522, puikot nro 3. Lankaa meni 75g. Olen saanut langan palkinnoksi Tinttamarellin arpajaisista, ja tämä oli ensimmäinen Fabel-kokemukseni. Lanka oli ihan mukava kutoa, ja yllättävän kiva lopputuloksesta tuli, mutta en kyllä edelleenkään ole näitten kirjavien, ohuiden sukkalankojen ystävä.