tiistai 29. joulukuuta 2009

Välilasku

Joulu on vietetty ja seuraavia pyhiä kohti mennään. Tulin eilen maalta kotiin, ja huomenna pakkaan taas juuri puretun laukkuni ja suuntaan ystävän luo uutta vuotta vastaanottamaan. Päätin pitää tänään täysin joutilaan välipäivän. Joku huivi piti kuitenkin saada puikoille, joten pengoin Ravelrya eilisen illan. Tänään tajusin sitten että haluan tehdä Lankakomeron Eliina-huivin (löytyy myös Ravelrysta ilmaiseksi, tästä).

Arvoin pitkään varastoistani löytyvien pitsilankojen välillä, mutta päädyin sitten mustaan Kotiväkeen. Ohjeessa on kuva juuri samaisesta langasta tehdystä huivista, ja se vakuutti minut. Vähän aikaa muisteltuani keksin myös mistä laatikosta todennäköisimmin Kotiväkeni löytäisin. Nyt on pari mallikertaa tehtynä - ja hyvältä näyttää.

Minulla on nyt ensimmäistä kertaa käytössä KnitPron akryyliset Spectra-irtopäät. Tähän asti olen käyttänyt niitä metallisia ja tykännyt kovasti, mutta pitihän nämäkin testata. Puikoissa on hyviä puolia mutta ihan vilpittömän ihastunut en kyllä ole. Puikot ovat mukavan kevyet kädessä ja kärki on loistava, sopivan terävä. Puuvillalanka ja akryyli on melko nihkeä yhdistelmä, mutta ei paha. Villalanka käyttäytynee ihan eri tavalla, pitää kyllä vielä testata sekin. Mutta huonoin puoli on se, että puikko on läpinäkyvä. Ainakin mustalla langalla tahdon mennä välillä sekaisin siitä, mihin pitäisi puikolla osua: haron välillä vahingossa sitä puikon takana menevää lankaa. Silmukoiden laskeminenkaan ei tästä syystä tahdo onnistua silmämääräisesti, tarvitaan tuntoaistia avuksi. Tuntuukin että silmät rasittuvat normaalia enemmän. Onneksi kyseessä on helppo ohje, joten voin katsella huoletta telkkaria tai lepuuttaa muuten silmiäni. Minulla ei ole metallisia KnitPron päitä samassa koossa, joten yritän totutella puikkoihin vielä jokusen mallikerran verran, mutta jos niin ei käy, vaihdan kyllä ihan perinteisiin pyöröihin ja kokeilen Spectroja uudemman kerran jollain toisella langalla.

Että tällainen tuotetesti tällä kertaa. Toivotan kaikille teille jo tässä vaiheessa hyvää uutta vuotta. Olkoon vuosi 2010 meille kaikille edellistä parempi!

keskiviikko 23. joulukuuta 2009

Taas yhdet karvakorvat

Tuolla vähän alempana näkyvät ne edelliset karvakorvat eli  korvapipo. Sattuipa niin, että eräs ystäväni oli poikennut blogissani ja kyseli sitten, että olisikos sellaista pipoa vaikea tehdä - jos vaikka saisi sellaisen itse aikaiseksi. No minähän kerroin rehellisesti että pipo on älyttömän helppo- ja nopeatekoinen. Annoin vähän neuvoja. Seuraavana päivänä sitten kuitenkin kävelin lankakauppaan ja ostin siniviolettia Hjerte Boucle -lankaa. Parissa tunnissa pipo oli valmis ja kun muutaman päivän päästä näimme, lahjoitin karvakorvat tälle ystävälleni. En siis malttanut laittaa pipoa joulupakettiin, vaikka lahjojen paketoimista erityisesti rakastankin. :)


Käytin puikkoja nro 4,5 ja lankaa meni noin 40g. Lanka oli taas uusi tuttavuus, 35% villaa/59% akryylia/6% polyamidia. Villaa on sen verran että lämmittää mukavasti, mutta ei kuulemma ollenkaan kutittanut saajan herkkää ihoa. Lanka on vähän joustavaa tuon polyamidin ansiosta, joten nämä korvat eivät ole ihan ryhdikkäimmästä päästä, saattavat vähän lerpattaa joskus.

Huomenna aamulla koitan sitten pakata kaikki nurkissa vielä pyörivät lahjasäkit mukaani ja suuntaan maalle joulua viettämään. Ohjelmassa on (lahjomisen lisäksi) paljon hyvää ruokaa, herkuttelua, perinteinen aattoyön hautuumaareissu, koirien kanssa ulkoilemista, lepoa ja varmaan vähän käsitöitäkin. Täytyy ottaa pari lankakerää mukaan, ajattelin nimittäin joulun pyhinä aloitella jonkunlaisen hartiahuiviprojektin.

Tässä vaiheessa lähden siis hetkeksi joululomille. Nähdään taas!

sunnuntai 20. joulukuuta 2009

Ulpukka

No niin, tässä on nyt valmiina ja kuvattuna Ulpukka-huivi. Lankana TeeTeen Elegant, luonnonvalkoinen silkkivilla. Sata grammaa on suunnilleen kilometrin verran lankaa. Puikoilla nro 3,75 tämän tikuttelin ja menekki oli 62 grammaa.


Elegant oli uusi tuttavuus, mutta käytän sitä kyllä varmasti jatkossakin jos on tarvetta ylelliselle ja unelmankevyelle pitsihuiville. Kampavillan ja tussahsilkin sekoitun (70%/30%) ei tuntunut kutittavan ollenkaan.

Mittaa tälle huiville tuli noin 40X180cm. Leveyssuunnassa kokonaisia mallikertoja on 4, pituussuunnassa 15. Huivi on päätelty virkkaamalla, mutta tein ensimmäisen ketjusilmukkaketjurivin jälkeen vain simppelin kiinteistä silmukoista ja nirkoista koostuvan rivin. Mielestäni se oli jotenkin elegantimpi kuin ohjeessa käytetty versio. (Viimeisessä lähikuvassa väri toistuu oikeampana.)


Nyt palaan erään lahjan viimeistelyn ja paketoimisen pariin. Teen taas ennen jouluaattoa ja maalle matkaamista varsinaisen kunniakierroksen lahjasäkkini kera. Ja nyt jo on alkanut jännitää että mitäköhän itse saan tänä vuonna... Olen kyllä mielestäni ollut aika kiltti. :)

torstai 17. joulukuuta 2009

Kuumaliimailu on ilomme

Kasasin äsken kranssin uudella kuumaliimapyssylläni, ja voi että kun olikin hauskaa! En muistanutkaan että kuumaliimailu on noin mukavaa ajanvietettä. Tarkoituksena oli tehdä kuitenkin melko minimalistinen kranssi, joten vähän jäi vielä kaihertamaan että eikö täällä muka ole mitään muuta liimattavaa... :)


Käytin tähän kaikkea varastoistani löytyvää. Neulahuovutin parin styrokspallon päälle Huopasta, myrkynvihreää ja vaaleanpunaista. Tein myös testiksi ihan käsien välissä veden ja saippuan kanssa pyörittelemällä pari pientä huopaspalloa. Kranssin ympäri kieputtelemani ohut hopealanka ei taida kuvasta erottua, mutta mielestäni se on kiva kontrasti melko krouville risukranssille. Rusetti tuli sen syksyllä ystävältäni saamani omenapiirakan mukana, otin sen uusiokäyttöön. Lopuksi liimailin sinne tänne muutaman erilaisen napin. Olen tähän erittäin tyytyväinen. Nyt vain mietin että pidänkö tämän itse vai annanko eteenpäin.

Niin juu, ja Ulpukka on makkarin lattialla pingottumassa. Se luovutetaan viikonloppuna tilaajalleen. Yritän muistaa ottaa huivista vielä jokusen kuvan.

sunnuntai 13. joulukuuta 2009

Karvakorva

Sain vihdoin käsiini kuvat piposta, joka valmistui joku viikko sitten. Lankana oli Gedifran Marachella, kulutin muutamaa metriä vaille kaksi kerää. Käytin muistaakseni kasin puikkoja.

Oli muuten melkoisen haastava kudottava tämä lanka! Neuletiheys tuntui vaihtelevan miten sattui. Tein mallitilkun, laskin sen perusteella silmukkamäärän, ja sain aikaiseksi ihan liian ison pipon aloituksen; purin, tein juuri kutomani perusteella uudet laskelmat ja aloitin uudemman kerran, ja ryhdyin tekemään pipoa, josta tuli sillä kertaa liian pieni... En muista monesko kerta sitten tärppäsi, mutta pitää olla tyytyväinen lopputulokseen. Saaja ainakin oli, ja hauskaltahan pipo hänen päässään näyttikin. Pipo on kuulemma lämmin, mutta ei liian kuuma. Neulos on melko harvaa, joten tuuletusaukkoja on.

torstai 10. joulukuuta 2009

Neulojat ja tekijänoikeuskysymykset

Nyt sitten kaikki neulomista ja/tai virkkaamista harrastavat vastaamaan Riikan opinnäytetyötään varten tekemään kyselyyn. Kyselyllä kartoitetaan käsityöharrastajien suhtautumista tekijänoikeuskysymyksiin - varsin ajankohtainen ja tärkeä aihe siis! Kysely löytyy täältä. Vastaamalla saat sanoa painavan sanasi ja autat opiskelijaa opinnäytetyössään. Ja jos tämä ei vielä riittänyt houkutukseksi niin kerrottakoon, että vastaajien kesken arvotaan aarteita. Jep, lankaapa hyvinkin.

tiistai 8. joulukuuta 2009

Vanha konsti on parempi kuin ompelukoppa täynnä uusia

Neulomossa törmäsin kerroslaskureista käytyyn keskusteluun. Aivan, tuumasin silloin, minäkin omistan kerroslaskurin, mahdollisesti kaksikin! En vaan ole varma missä ne ovat, koska en juurikaan ole niitä käyttänyt... Vilkaiskaapa vaikka sohvapöydälleni. Loppusuoraa lähestyvän Ulpukan kerroslaskurijärjestelmä on näinkin edistynyt ja kiiltävä - ja kallis, muistion sain nimittäin kaupan päälle kun tilasin vähän enemmän lankaa Get Knittedistä!

(Nuo kryptiset piirrokset ovat muistoja Kullan edellisestä vierailusta. Leikittiin ravintolaa ja tarjoilija merkitsi tilauksemme muistiin juuri tälle sivulle.)

Niinpä niin. Tunnustan että näin minulle on käynyt useammankin hienon apuvälineen kohdalla. Ostan sen, käytän pari kertaa ja totean sitten että juu, onhan tämä kai kätevä, mutta kyllähän sillä vanhallakin tavalla pärjää... Kerroslaskurit lepäävät siis ompelukopassani, ja käytän edelleen kynää ja paperia, vaikka ostoskuittia jos muuta ei ole kriittisellä hetkellä näkyvillä. Omistan myös hienoja silmukanpidikkeitä, mutta en useinkaan jaksaa kaivaa niitä esiin. Puikot, virkkuukoukut ja jämälankojen pätkät toimivat nimittäin myös. Onneksi nämä joskus tarpeellisilta tuntuneet ostokseni eivät ole olleet kovinkaan kalliita. Tilaa ne kyllä vievät.

Mutta olen kyllä viime vuosina tehnyt joitain hyviäkin hankintoja. Verkossa nähdyn ja luetun inspiroimana olen sijoittanut esimerkiksi palmikkopuikkoihin (kyllä, ilmankin pärjää, mutta nämä helpottavat kummasti työtä), puisiin sukkapuikkoihin (alkoi kummasti sukkien ja tumppujen kutominen sujua, kun luovuin raskaista ja ympäriinsä putoilevista metallipuikoista!) ja eräisiin melko suosittuihin irrotettaviin pyöröpuikonpäihin ja -kaapeleihin (niillä on oikeasti hyvä kutoa ja ne säästävät mukavasti kallisarvoista tilaa). Ja niinhän se on, että jokainen tekee miten parhaaksi näkee. Käsitöiden tekeminen ei ole välineurheilua, mutta varmasti kokeilen jatkossakin konsteja, jotka tuovat harrastukseeni jotain uutta.

Ja kynästä ja paperista ei tarvitse luopua. Onneksi.