lauantai 24. lokakuuta 2009

En mössa

Tulin yhtenä päivänä kaivelleeksi aarrearkkuani - sitä missä säilytän kaikista ihanimpia lankojani. Löysin kaksi kerää upean aniliininpunaista Sirdarin Bluria, jonka olen saanut tuliaisina Edinburghista. Minun on jo jonkun aikaa tehnyt mieli tietynlaista pipaa, ja olen jo ohjeitakin selaillut Ravelryssa, ja nyt sitten naksahti. Parissa illassa syntyi Star Crossed Slouchy Beret, jonka ohje on saatavilla ilmaiseksi Ravelrysta, tästä.

Käytin nron 6 pyöröjä ja noudatin ohjetta muuten, mutta lisäsin yhden mallikerran eli 9 silmukkaa joustimen jälkeen. Ohjeessahan neuvotaan vaihtamaan joustimen jälkeen nron 8 puikkoihin, mutta ohje on selkeästi paksummalle langalle. Ohuemmasta mohairista olisi paistanut päivä läpi, joten päätin tehdä ennemmin yhden mallikerran enemmän.

Tykkään tästä ihan kauheasti. Lanka tuntuu pehmeältä eikä edes päästä karvaa niin paljon kuin moni muu mohair. Pipa on kevyt ja lämmittää siis sopivasti korvia, mutta ei ole liian kuuma. Ja väri on upea. Loistava pari mustalle talvitakille.

Bluria (50g=190m; 30 % kid mohair, 70 % akryyli) kului tasan puoli kerää eli 25g. Nyt minulla on siis puolitoista kerää tätä ihanuutta jäljellä, ja hakusessa on pipalle kaveriksi suorakaiteen mallinen huivi.

Tosin ensin viimeistelen tuon tilaustyöprojektini, joka onkin ihan loppusuoralla. Sitten voisin ottaa puikoille seuraavan tilaustyön. Ja eilen kävin ostamassa pari kerää Maijaa, haaveissani nämä uudessa Ullassa olleet uskomattoman hienot Lilian suunnittelemat tumput. Tarkoitus olisi tehdä tumput siskolleni, mutta tulin ostaneeksi niin kivaa violettia lankaa, että katsotaan nyt raaskinko luopua tumpuista sittenkään ...

maanantai 19. lokakuuta 2009

Minut on haastettu!


Seuraavanlaisen tunnustuksen ja haasteen minulle toimittivat tahoillaan Ibiza, Taral ja Nisa. Ohje oli seuraavanlainen:
1) Lataa tunnustus blogiisi
2) Kirjaa sinne myös nämä säännöt
3) Linkitä blogiin josta sait tämän tunnustuksen
4) Listaa viisi aistia ja kerro mitä ne merkitsevät sinulle
5) Haasta viisi blogia jättämällä niihin kommentti

Ja näin minä mietin aistejani:
Kuulo - Luotan kuulooni, liikun kaupungissakin paljon sen varassa. Tykkään hiljaisuudesta, mutta myös metsän äänistä, lasten höpöttelystä, kiehuvan teeveden porinasta.
Näkö - Rakastan värejä, vaikka ulkoinen habitukseni ei siltä näytäkään. Tykkään sisustaa kotini voimakkailla väreillä. Luonnon väreistä tykkään, kun ne ovat luonnossa. Tuijottelen mielelläni puita, ne ovat kaikkina vuodenaikoina kauniita.
Haju - Minulla on usein nuha, enkä siis välttämättä aina haista hyvin. Tämä lienee sekä etu että haitta. Mutta hyvän ruuan haistan jo kaukaa! Tykkään leipomisessa juuri siitä hetkestä, kun paistuvan pullan tuoksu alkaa levitä asuntoon.
Tunto - Kun sanat loppuvat, kosketus kertoo kaiken oleellisen. On ihanaa istua Kullan kanssa sohvalla ja katsella piirrettyjä, kylki kyljessä, hiljaa.
Maku - Tykkään makeasta, jossain määrin myös kirpeästä. Tuliset ja väkevät maut eivät sovi minulle, ne vain turruttavat makuaistin. Taidan olla aika ronkeli ruuan suhteen, sillä sain lapsena todella hyvää ruokaa, ja on ollut vaikea laskea standardeja. :)

Koska haaste on jo selvästi kiertänyt laajalle, en toimita sitä eteenpäin. Jokainen voi sen ottaa tästä halutessaan mukaansa.

torstai 15. lokakuuta 2009

Kaaoksenhallintaa

Nykyaikana puhutaan paljon elämänhallinnasta. Aiheesta on kirjoitettu käsittääkseni aika pino kirjoja ja kurssejakin järjestetään. Voi olla että roikun tässä taas lillukanvarsissa, mutta minusta koko termi 'elämänhallinta' on jotenkin pöhlö. Tai siis suorastaan käyttökelvoton. Elämäähän ei voi hallita! Minunkin hyvin pieneen ja vaatimattomaan elämääni mahtuu niin paljon erilaisia osa-alueita, tekijöitä ja toimijoita, että niistä muodostuva 'elämä' on niin suuri ja jatkuvasti liikkeessä oleva kokonaisuus, ettei sitä voi hallita.

Työkaverin kanssa tuossa juuri juttelimme siitä, että näemme nykyään vain ohimennen: toinen on aina lähtemässä toiseen suuntaan. Moikkaamme pikaisesti ja se on sitten siinä. Yleensä se eri suuntaan kipittävä olen minä, menen ja tulen ja menen ja tulen. Välillä on kiva olla liikkeessä, mutta välillä taas tulee kiire ja väsymys ja känkkäränkkäolo. Tämä työkaveri kuunteli pikaista selostustani viikon ohjelmasta ja käytti elämäntilanteestani termiä kaaoksenhallinta. Ja sitähän tämä elämä yleensä on, toisinaan enemmän, toisinaan vähemmän. Elämänsä hallitsemisen sijaan sitä yrittää vaan pysyä niin sanotusti kärryillä - ja säännöllisin väliajoin ainakin minä muksahdan kyydistä ja joudun sitten juoksemaan 'elämäni' kiinni.

Viime aikoina elämä on hyvin vahvasti ollut tätä kaaoksenhallintaa, tulipalojen sammuttelemista yksi kerrallaan, vakavuusjärjestyksessä. Mutta nyt alkaa helpottaa. Tähän touhuun on jo näkyvissä jonkinlainen muutos ja kiireelle katkos. Ajattelen jo haaveillen sitä että pian saan nukkua tarpeeksi, viettää tarpeeksi aikaa Kullan ja Pojan kanssa, nähdä ystäviä, joita olen laiminlyönyt... Ja istua rauhassa kutomassa/virkkaamassa. Elää hitaammin. Voi että. En malta odottaa että selviän näistä parista edessä olevasta deadlinesta kunnialla ja voin lopettaa ympäriinsä juoksentelun.

Taidankin julistaa joulukuun Hitaaksi Kuukaudeksi. Minimoin juoksemisen ja keskityn omaan hyvinvointiini ja läheisiini. Voisi vaikka ottaa Hitaalle Joulukuulle oman käsityöprojektinsa - jonkun hitaan työn, jota tehdessä olisi aikaa olla hiljaa ja paikallaan. (Kuka lähtee mukaan kampanjaan?)

Kaaos pysyy parhaiten hallinnassa virkkuukoukulla ja sukkapuikoilla.
- vanha mummumainen sananlasku

tiistai 6. lokakuuta 2009

Flunssa vei voiton naisesta

Sain sitten minäkin osani syksyn flunssa-aallosta. Kuumeeton flunssa on nyt kestänyt viikon, ja nyt ehkä alkaa elämä voittaa. Viikonlopun ja eilisen olinkin enemmän tai vähemmän kanttuvei. Eihän tässä muuten mitään, mutta ajoitus on kyllä todella surkea. Viikon aikana ovat työt kasaantuneet ja huono omatunto vain kasvaa... Pahoittelen erityisesti neulomoäänestyksen ääntenlaskun hitautta. Osa äänistä on vielä laskematta, mutta enköhän saa tuloksen Neulomoon tässä viikon mittaan.

En ole päänsäryiltä pystynyt tarttumaan käsitöihinkään - ja sehän on siis sen merkki että kipeitä ollaan oltu! Minulla on tällä hetkellä työn alla Patonsin Diploma Gold DK:sta virkattu kolmiohuivi. Tämä on tilaustyö, jolle en kyllä onneksi luvannut mitään aikataulua. Diploma Gold on minulla ensimmäistä kertaa käytössä, ja se on kyllä ihanan pehmeä lanka. Laadusta en osaa vielä sanoa, toivon vaan ettei se ihan heti nukkaannu. Samaa lankaa on nimittäin varattuna myös kämmekkäitä varten.

Näiden tilaustöiden jälkeen taidan jo aloittaa joululahjaneuleiden parissa. Monihan on aloittanut jo ajat sitten joululahjaprojektit. Entäs sinä? Joko puikoilla/koukulla on lahjaneuleita?