Koivu ja Mummu

Mukavaa sadepäivän iltaa kaikille. En tiedä millaisessa säässä teidän päivänne on sujunut, mutta meillä päin on kumppareille ollut käyttöä tänäänkin. Välillä sade taukosi, mutta äsken parvekkeella poiketessani (kärhössä on jo kaksi kukkaa auki ja kolmas nuppu on ilmestynyt!) huomasin että taas sataa. Ja tuulee! Viime yönä valvoin myöhään ja kuuntelin huolestuneena tuulen ulinaa. Entä jos koivulleni käy huonosti?

No, hyvin tuo lempipuuni selvisi yöstä, ja kestää se tulevatkin tuulenpuuskat, vaikka välillä oksat riippumisen sijaan heiluvat miltei vaakatasossa. Taipuu muttei taitu - koivu mummua myöden!

On täällä muutakin tehty kuin tuijoteltu koivua. Sain eilen ihanaisen lankalähetyksen, ehkä maailman kauneimman vihreän sävyisen villalangan. Se on ostettu ihan minua itseäni varten. Laminarian ohje on tuossa tulostettuna, ja jos vaan pysyn hereillä vielä hetken, otan huivin puikoille.

Sain tänään vieraankin, kun Kullan äiti poikkesi kylässä. Ehdittiin hetki istua teellä ihan aikuisten kesken. Mukavaa vaihtelua sekin, vaikka jos totta puhutaan niin kyllä minulla on taas lapsia ikävä, kun ei ole viikkoon nähty. Mutta nyt on sitten Kullalle saatu päiväkotipaikka, eli hänestä tulee syksyllä taas yhtäkkiä tosi paljon isompi tyttö. Voi voi. Kyllä tässä on vanhemmilla ja mummuilla sun muilla sopeutumista, kun lapset koko ajan tavoittelevat ja ohittavat erinäisiä rajapyykkejä, jotka kertovat siitä, että ei ne vauvat olekaan enää niin vauvoja! Ja väkisinkin sitä miettii, että olen minä itsekin sitten tainnut tässä vähän vanhentua...