Pitsipipa Rosesta

Jokin aika sitten tein kevään lehden ohjeella pitsipipan sähkönsinisestä Tennesseestä. Pipan saaja tykkäsi mallista niin, että teinpä sitten toisenkin. Lankana Rose Mohair, väri on syksyn uutuus, josta en osaa päättää onko se enemmän turkoosi vai petrooli... Tämän päättelin eilen illalla. Tai yöllä oikeastaan. Tänään poikkesin marjametsässä, pitkästä aikaa. Vadelmia mentiin hakemaan mutta ne eivät vielä olleet kypsiä, joten siirryttiin sitten mustikoiden pariin. Saalis ei ollut iso, mutta kyllä siitä muutaman kerran leipoo. Ymmärrän kyllä miksi jotkut suorastaan hurahtavat marjanpoimintaan. Itsekin jo mietin että löytyisköhän lähistön metsistä vielä mustikkaa... Ja viikonloppuna menen kyllä maalle vadelmia keräämään!

Aarrearkku

Tein Neulomossa vähän lankakauppoja. Juu juu, tiedän, niiden lankavarastojen piti KUTISTUA, mutta kun sain juuri kaipaamaani lankaa ja vielä halvalla! Katsokaapa kuinka ihanan aarrearkun *minsku* lähetti:

Laatikossa on Samosta ja Isoveikkaa. Keltaiset ja vihreät Samokset on varattu pikkujätkän eli Pojan huppariin. Pinkit menevät joko Kullalle tai minulle itselleni. Violetinkirjavasta Isoveikasta teen itselleni tumput ensi talveksi. Kaikki muu on sitten ekstraa.

Teimme eilen päivän kesälomareissun Lahteen. Ilma oli upea ja seura hyvää. Taisin kyllä saada vähän liikaa aurinkoa, sillä kotona iski vähän pöhlö olo ja aamulla en päässyt millään sängystä ylös, nukutti niin. Mutta sain reissulta saaliikseni mm. vanhoja käsityölehtiä, joita voisinkin esitellä seuraavassa postauksessa.

Siihen asti: hyviä vointeja kaikille!

Nerokasta, rakas Watson!

Viime päivinä on tullut vietettyä suorastaan luvattoman paljon aikaa neula kädessä. Olen aloittanut Tennessee-neuleen kasaamisen, ja sain onneksi loistavaa apua Neulomon puolelta epätoivon iskiessä. Tänään päätin myös saada sen tummansinisen Tennessee-pipon kirjonnan valmiiksi. Suuntasin internetin ihmeelliseen maailmaan, koska minä en osaa kirjoa.

Siis yhtään. Ollenkaan.

Eräältä sivustolta opin, että varsipisto-niminen keksintö olisi hyvä tekstin kirjomiseen. Ohjeetkin annettiin ja kuva myös. Harmi vaan etten tajunnut miten pisto tehdään, tekstistä ja kuvasta huolimatta. Siis lisää etsintää ja penkomista. Hermo alkoi kiristyä. Onneksi päädyin palstalle, jossa vastaavan ongelman kanssa paininutta neuvottiin VIRKKAAMAAN teksti neuleeseen.

Virkkaamaan neuleen LÄPI? Voiko niinkin tehdä?!

Kyllä voi!

Tässä on nyt niin kova kontrasti, ettei kuvaaminen taas onnistunut, mutta näette siis että kirjaimiahan siinä on, neuleessa. Jihuu, olen juuri oppinut ihan uuden taidon - joka on mielestäni loistava keksintö! Virkkuukoukku pysyy kädessäni neulaa paremmin, joten jatkossa ei tarvitse vältellä kirjomista yhtä itsepäisesti.

Olen siis hurjan tyytyväinen, vaikka leipomani keksit eivät oikein onnistuneetkaan (liian vähän suklaata, siitähän ne maailman ongelmat yleensäkin johtuvat!) ja voi olla että huominen sukulointireissu peruuntuu kuskin sairastumisen vuoksi. Menen parvekkeelle istuskelemaan ja kuuntelemaan kaatosadetta. Toivottavasti teilläkin on yhtä hyvä meininki viikonlopun alkaessa!

Mikäs tässä ollessa...

Postipoika kävi ja toi luettavaa. Virkkausinto vaan kasvaa, kun tätä selailee!

Ja tarviihan sitä lukiessa evästä - siksipä pyöräytin raparperipiirakan...

Olen ollut koko päivän ihan älyttömän väsynyt, ja siksi yritän nyt istua iltaa rauhallisissa merkeissä. Jos vaikka Nukkumatti vierailisi tänään vähän aikaisemmin.

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille lukijoille!

Köynnöstyksiä

Kuten kuvasta näkyy, lämpimät ja kosteat kelit ovat tehneet hyvää köynnöksille. Korkeimmalle on ehtinyt kelloköynnös, jonka olen siemenestä kasvattanut - olen siis melko ylpeä itsestäni!

Myös elämänlangat voivat oikein hyvin. Tuo oikeassa reunassa oleva ruukku on täynnä elämänlankaa, jonka pitäisi kukkia karnevaalikuvioisin valko-pinkki-violetein kukin. Sen vieressä on sekaruukku, jossa on kärhö, kelloköynnöstä ja matalaa krassia (joka on hauskan kirjava lehdiltään, eikä kyllä vaikuta minusta kovinkaan matalalta...). Kärhö ei ole juurikaan kasvanut korkeutta, mutta nyt se näyttää piristyneen.

Eli parvekkeella kaikki hyvin! Toivotaan että kukkiakin alkaa pian ilmestyä.

"Nyt olemme leikkineet tarpeeksi, kiitos!"

Tämä sunnuntai oli leikkipäivä. Pyöräilin Kullan ja Pojan luo tarkoituksenani viettää laatuaikaa Kullan kanssa. Kiva iltapäivä siitä tulikin. Lasten isä tarjoili friteerattua banaania ja jäätelöä ja teetäkin ehdin juoda. Kullan kanssa leikittiin sitten Duploilla ja tehtiin pesiä sänkyyn. Ympäriinsä pomppiva ja kuperkeikkaileva Kulta kutsui minutkin sängylle hyppimään, "saamaan hepuli".

Jossain välissä saatiin syötyäkin. Samalla luettin Aku Ankkoja. Poika yritti parhaansa mukaan osallistua touhuihin, mutta Kulta vartioi lelujaan melko topakasti. Jakamisen iloa vasta siis opetellaan.

Muutaman tunnin jälkeen aloin tehdä lähtöä. Ensin Kulta kielsi minua lähtemästä ennen kuin hän on antanut luvan. (Ulkona kuulemma tuuli niin kovasti, etten voinut lähteä.) Hetken päästä yritin uudelleen, ja sitten Kulta totesi, että nyt saa lähteä, hän antaa luvan. "Nyt olemme leikkineet tarpeeksi, kiitos!" Minäkin kiitin kivasta leikkiseurasta.

Totta puhuen leikkejäkin hauskempia ovat leikin tuoksinassa käydyt keskustelut. Kaksi vuotta ja kymmenen kuukautta vanha tyttö on aikamoinen ruuneperi... Mistä lie sen oppinut! Hän esittää usein niin vaikeita kysymyksiä, että itseään suht fiksuna pitävällä aikuisella menee sormi suuhun. Mitä vastata tiukasti silmiin tapittavalle tytölle, joka haluaa tietää miksi minulla ei ole yhtään mummua? Tai mistä syystä minulla ei ole kissoja, siis oikeasti? Ja miten ihmeessä Duploista tehdään kummitus?!

Illankin vietän lapsellisissa merkeissä. Sukuun on syntynyt juuri pieni tyttö ja toista vauvaa ei tarvi kauaa odotella, ja ajattelin muistaa tulokkaita pienillä neulelahjoilla. Toinen myssy on jo valmis, nyt täytyy enää käsitellä satiininauha niin, ettei se pääse purkamaan. Tai sitten teen vaan villalangasta nyörin. Se olisi kyllä varmaan käytännöllisempikin ratkaisu...

Tällaista Mummulassa, mitäs muualla?

Myöhemmin illalla: Myssy on nyöritetty ja kuvattu, kuvia löytyy galleriasta.

Ananasakäämä!

No niin, tuli jotain valmistakin esiteltäväksi! Tässä helmillä maustettu huivini:

Huivi syntyi siten, että yksi ilta istuin nojatuoliin ja totesin, että nyt tekee mieli virkata ananasta. Tunne oli niin voimakas, että eihän siinä muu auttanut kuin selata pari Novitaa läpi. Kesä 2009 -lehdestä löytyi ohje nro 33, kaulahuivi.

Tein suoraan ohjeen mukaan, kulutin kaksi kerää Tennesseetä (vanha roosa nro 550). Pituutta huiville tuli noin 175 cm. Siihen sitten hapsut saman värisestä Kotiväestä ja molempiin päihin jokuset helmet, ja valmista tuli.

Seuraavat valmistuvat työt taitavatkin olla muuta kuin Novitaa, mutta täytyy sitten kuvailla vaikka huimasti kasvaneita kelloköynnöksiä, jotta saan blogiin kuviakin.

- Hyvää sadepäivän yötä toivottaa Mummu

Terveisiä saunasta

Olen maalla viettämässä pienimuotoista kesälomaa. Päivällä istuskeltiin koiran kanssa pihalla, minä luin lehtiä ja kudoin keinussa, välillä kuunnteltiin vaan lintujen lauleskelua. Tutkiskelin kukkapenkkejä ja marjapensaita, jotka olivat kasvaneet kovasti sitten juhannuksen.

Vadelmapensaista löysin jäniksen, joka loikki naapuriin perunamaan poikki. Voi anteeksi, huusin hänen peräänsä - ei ollut tarkoitus keskeyttää kenenkään mietiskelyhetkeä.

Nyt olen saunanlämmityspuuhissa. (Jep, tämä on tätä nykyaikaa: kesken saunanlämmityksen voi kipaista vinttiin päivittämään blogiaan!) Ulkona on mukavan harmaa ja tuulinen sää iltasaunaa varten. Tuuli vie varmaan itikatkin mukanaan, joten saunan jälkeen taidan ottaa jäätelötuutin ja istua keinussa tekemättä tai ajattelematta mitään rakentavaa. Laskea näkemiäni vihreän sävyjä ja nauttia Täydellisestä Rauhasta - vähän nitisevästä keinusta, vanhan koivun tuulessa heiluvista oksista, taivaalla kelluvista pilvistä, mielenrauhasta.

Ensi kerralla yritän saada tänne jo jokusen kuvan ja sanan valmistuneista töistä. Mutta nyt jatkan lomaani!

Erään epämääräisen idean toteutus

Tiedättehän kuinka joskus päähän pälkähtää idea, jonka tietää toteuttavansa, mutta ei vaan tiedä miten? Minulle kävi niin Tennessee-kaulahuivini kanssa. Keksin yhtäkkiä huivin ollessa loppusuoralla, että se kaipaisi hieman jotain ekstraa Kotiväestä tehtyjen hapsujen lisäksi. Mitä ekstraa? No helmiä tietysti!

Idea oli syntynyt ja enää puuttui toteutus. Menin kauppaan ja ostin kokeeksi muutamia erilaisia helmiä oikeissa sävyissä. Sitten tulin kotiin ja ryhdyin pähkäilemään. Nyhräsin reilun tunnin hapsujen ja helmien parissa: mikä on oikea hapsujen pituus suhteessa käytettävään helmimäärään ja tapaan, jolla helmet kiinnitetään? Kas siinä pulma...

Yritin ensin pitkillä hapsuilla* ja pujottelin niihin helmiä**. Vaihdoin solmimistapaa. Sitten helmiä. Sitten totesin että oikeastaan hapsut ovat liian pitkät. Ja niitä on liian tiheässä. Lyhensin siis muutaman hapsun kokeeksi ja totesin että helmiä pitää selvästi olla muuallakin kuin hapsuissa. Ompelin siis yhden helmen huivin reunaan. Totesin että tämä tekniikka on hyvä, mutta että hapsut ovat nyt liian harvassa. Lisäsin hapsuja ja leikkasin loputkin lyhyiksi. Päätin, etten pujota helmiä hapsuihin ollenkaan, koska huivista on tulossa ihan liian iloluontoinen***.

Ja heureka, huivin toinen pää valmistui! Huomenna suuntaan takaisin kauppaan ostamaan vihreitä helmiä lisää, koska innostuin niistä enemmän kuin pinkeistä, jotka saavat jäädä odottamaan seuraavaa hyvin suunniteltua ja loogisesti etenevää projektia.

----------------------------
* Vinkki: kannattaa tosiaan ensin kokeilla pitkillä hapsuilla, koska niistä helposti saksimalla lyhyitä - päinvastainen järjestys kuluttaa vaan ylimääräistä lankaa!

** Vinkki: ennenkuin ostat helmet, mieti tarkkaan saatko ne ao. lankaan pujotettua ja miten aiot pujottamisprosessin suorittaa - säästyt päänsäryltä ja hermosi eivät turhaan veny ja pauku!

*** Ei pidä unohtaa, että olen kuitenkin hyvin vakava ihminen.

Hupsista keikkaa...

Olisi pitänyt pysyä kaukana marketin lankahyllystä. Olin jo päivällä MELKEIN tilannut uuden huivikirjan, mutta pystynyt sitten sulkemaan selaimen ja poistumaan virtuaalikirjakaupasta. Tämä vaati niin paljon järkeilyä ja ponnistelua, että iltapäivällä olinkin jo sitten hyvin heikko. Eli olisi siis todellakin pitänyt pysyä kaukana siitä lankahyllystä - siellä oli lankaa alennuksessa!

En minä siis pahasti repsahtanut. Ihan vähän vaan. Mutta kun tarkoituksena on ollut kutistaa lankavarastoa, ei kasvattaa sitä! Noh, pitänee olla tyytyväinen, että selvisin näinkin vähällä. Ja oikeastaanhan tein hyvin järkeviä ostoksia:

• Nallea yksi fuksia kerä varastoon, niin ei tuo Nallelle syksyllä tapahtuva uudistus hetkauta minua mitenkään (varastosta löytyy luonnonvalkoista, mustaa ja lilaa, ja mitä muuta voisin kaivatakaan?!)
• Kotiväkeä tarvitsen IHAN OIKEASTI: teen samasta väristä Tennessee-huivia, joka tarvitsee hapsut (jotka eivät purkaudu kuten Tennesseelle tapahtuu)
• lilaa Tennesseetä huivitarpeiksi - koska se on lilaa Tennesseetä

Saanhan siis repsahdukseni anteeksi, saanhan?

Helteelle lupasivat juuri uutisissa loppua huomisen jälkeen. Suomessa kuulemma ei saisi helteistä valittaa, mutta toteanpa kuitenkin, että onneksi viilenee. Minua ei ainakaan ole rakennettu tällaisia lämpotiloja silmälläpitäen... Mukavaa viikkoa joka tapauksessa, helteestä pitäville ja varjossa viihtyville!