Tiedättehän kuinka joskus päähän pälkähtää idea, jonka tietää toteuttavansa, mutta ei vaan tiedä miten? Minulle kävi niin Tennessee-kaulahuivini kanssa. Keksin yhtäkkiä huivin ollessa loppusuoralla, että se kaipaisi hieman jotain ekstraa Kotiväestä tehtyjen hapsujen lisäksi. Mitä ekstraa? No helmiä tietysti!
Idea oli syntynyt ja enää puuttui toteutus. Menin kauppaan ja ostin kokeeksi muutamia erilaisia helmiä oikeissa sävyissä. Sitten tulin kotiin ja ryhdyin pähkäilemään. Nyhräsin reilun tunnin hapsujen ja helmien parissa: mikä on oikea hapsujen pituus suhteessa käytettävään helmimäärään ja tapaan, jolla helmet kiinnitetään? Kas siinä pulma...
Yritin ensin pitkillä hapsuilla* ja pujottelin niihin helmiä**. Vaihdoin solmimistapaa. Sitten helmiä. Sitten totesin että oikeastaan hapsut ovat liian pitkät. Ja niitä on liian tiheässä. Lyhensin siis muutaman hapsun kokeeksi ja totesin että helmiä pitää selvästi olla muuallakin kuin hapsuissa. Ompelin siis yhden helmen huivin reunaan. Totesin että tämä tekniikka on hyvä, mutta että hapsut ovat nyt liian harvassa. Lisäsin hapsuja ja leikkasin loputkin lyhyiksi. Päätin, etten pujota helmiä hapsuihin ollenkaan, koska huivista on tulossa ihan liian iloluontoinen***.
Ja heureka, huivin toinen pää valmistui! Huomenna suuntaan takaisin kauppaan ostamaan vihreitä helmiä lisää, koska innostuin niistä enemmän kuin pinkeistä, jotka saavat jäädä odottamaan seuraavaa hyvin suunniteltua ja loogisesti etenevää projektia.
----------------------------
* Vinkki: kannattaa tosiaan ensin kokeilla pitkillä hapsuilla, koska niistä helposti saksimalla lyhyitä - päinvastainen järjestys kuluttaa vaan ylimääräistä lankaa!
** Vinkki: ennenkuin ostat helmet, mieti tarkkaan saatko ne ao. lankaan pujotettua ja miten aiot pujottamisprosessin suorittaa - säästyt päänsäryltä ja hermosi eivät turhaan veny ja pauku!
*** Ei pidä unohtaa, että olen kuitenkin hyvin vakava ihminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti