Tämä sunnuntai oli leikkipäivä. Pyöräilin Kullan ja Pojan luo tarkoituksenani viettää laatuaikaa Kullan kanssa. Kiva iltapäivä siitä tulikin. Lasten isä tarjoili friteerattua banaania ja jäätelöä ja teetäkin ehdin juoda. Kullan kanssa leikittiin sitten Duploilla ja tehtiin pesiä sänkyyn. Ympäriinsä pomppiva ja kuperkeikkaileva Kulta kutsui minutkin sängylle hyppimään, "saamaan hepuli".
Jossain välissä saatiin syötyäkin. Samalla luettin Aku Ankkoja. Poika yritti parhaansa mukaan osallistua touhuihin, mutta Kulta vartioi lelujaan melko topakasti. Jakamisen iloa vasta siis opetellaan.
Muutaman tunnin jälkeen aloin tehdä lähtöä. Ensin Kulta kielsi minua lähtemästä ennen kuin hän on antanut luvan. (Ulkona kuulemma tuuli niin kovasti, etten voinut lähteä.) Hetken päästä yritin uudelleen, ja sitten Kulta totesi, että nyt saa lähteä, hän antaa luvan. "Nyt olemme leikkineet tarpeeksi, kiitos!" Minäkin kiitin kivasta leikkiseurasta.
Totta puhuen leikkejäkin hauskempia ovat leikin tuoksinassa käydyt keskustelut. Kaksi vuotta ja kymmenen kuukautta vanha tyttö on aikamoinen ruuneperi... Mistä lie sen oppinut! Hän esittää usein niin vaikeita kysymyksiä, että itseään suht fiksuna pitävällä aikuisella menee sormi suuhun. Mitä vastata tiukasti silmiin tapittavalle tytölle, joka haluaa tietää miksi minulla ei ole yhtään mummua? Tai mistä syystä minulla ei ole kissoja, siis oikeasti? Ja miten ihmeessä Duploista tehdään kummitus?!
Illankin vietän lapsellisissa merkeissä. Sukuun on syntynyt juuri pieni tyttö ja toista vauvaa ei tarvi kauaa odotella, ja ajattelin muistaa tulokkaita pienillä neulelahjoilla. Toinen myssy on jo valmis, nyt täytyy enää käsitellä satiininauha niin, ettei se pääse purkamaan. Tai sitten teen vaan villalangasta nyörin. Se olisi kyllä varmaan käytännöllisempikin ratkaisu...
Tällaista Mummulassa, mitäs muualla?
Myöhemmin illalla: Myssy on nyöritetty ja kuvattu, kuvia löytyy galleriasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti