Juttelin yksi ilta erään ystävän kanssa, ja sovimme seuraavalle päivälle treffit ravintolaan. Ystäväni kertoi, että jälkiruokaa saisi sitten hänen luonaan - tarjolla oli omenapiirakkaa. Kiitin kutsusta, mutta jouduin toteamaan, että minun olisi ravintolasta tultava kotiin tekemään töitä. Teelle ja omenapiirak
alle harhautuminen kuulosti rankan viikon jälkeen ihanalta, mutta minun iltaani kuuluisi töitä, töitä ja töitä.
No, seuraavana päivänä minä sitten menin ravintolaan, jossa ystäväni odottikin. Hän ojensi minulle kauniin pussukan ja totesi, että jos minä en pääse jälkiruoan luo, jälkiruoka tulisi minun luokseni.
Pussissa oli rasia, j
ossa oli kortti.Ja mitä rasiasta löytyi? Pala omenapiirakkaa ja pieni purkki, jossa oli vaniljakastiketta.
Juu, siis ihan oikeasti. Ystäväni totesi että olin vaikuttanut niin väsyneeltä, että omenapiirakka tulisi nähtävästi tarpeeseen.
No, me söimme hyvin ja puhuimme paljon ja sitten minä tulin kotiin, kaivoin työt esille - ja istuin nojatuoliin ja söin jälkiruokani.
Pitäkää ihmiset huolta ystävistänne.
3 kommenttia:
Oi että kuinka ihana ystävä sinulla! Lämmittää ihan minunkin mieltäni tuollainen lempeä huolenpito :)
Juuri näin, pidetään huolta ystävistä! Sitten kun on itsellä aika, jolloin kaipaa ja tarvitsee huolenpitoa, löytyy aina joku, joka puolestaan pitää huolta. Ihana ystävä sinulla! Ja nyt tekee mieli omenapiirakkaa...
No niin, Krisat on siis Krista... toi piirakan kuva sai mut sekoamaan.
Lähetä kommentti