Arvoitus nimeltä Multnomah

Jotkut neuleohjeet ovat sellaisia, että niiden ympärillä tulee tanssittua jonkin aikaa: sitä lueskelee ohjetta, tutkii mitä muut ovat sillä saaneet aikaiseksi, harkitsee lankavaihtoehtoja, hylkää koko idean, palaa siihen taas... Multnomah-huivi on juuri sellainen ohje, jota olen jo jonkin aikaa tiiraillut sillä silmällä, mutta joka ei todellakaan ollut mikään rakkautta ensi silmäyksellä -juttu. Enkä oikeastaan edes ymmärrä miksi jumituin kyseiseen ohjeeseen. Alkuun en ollut varma pidänkö edes huivin ulkonäöstä. Jokin siinä häiritsi, mutta jokin kiehtoi. Ehkä se oli se yksinkertaisuus, joka samalla viehätti, mutta samalla aiheutti vaikeuksia pitsineuleorientoituneelle. Olin ehtinyt kuvitella tekeväni huivin jo vaikka mistä langasta, mutta sitten yhtenä iltana nousin nojatuolistani, kaivoin rottinkikorista Mokkasukka-villalankaa ja aloin kutoa. Ja nyt se on sitten tehty, meikäläisen Multnomah.

95 grammaa Mokkasukkaa, sävy oli muistaakseni Pispala. Puikot 3,5mm, koko noin 124x56cm, eli kaulaan kiedottavaksi huiviksi sopiva. Aloitin huivin pariinkin kertaan, ja hain lisäystahtia, jolla olisin tuottanut kolmion mallisen huivin. Ohjeen mukaan tehtynä olisin saanut aikaiseksi suunnilleen lokin siivet. Näin ohuella langalla päätin sitten lopulta tehdä kfb(=kudo s edestä ja takaa)-lisäykset vain joka toisella kerroksella koko huivin ajan. Reunuksen aloitin normaalisti kun puikoilla oli 229 silmukkaa. Muutin hieman reunustakin: annoin sileiden raitojen jatkua kerroksen alusta loppuun (keskisilmukoita lukuunottamatta), kun ohjeessa puoliskojen alussa ja lopussa tehdään aina oikeaa.

Enkä muuten edelleenkään tiedä mitä tästä huivista ajattelen. Ehkä se selviää minulle jonain päivänä...