Lankalaatikoita penkoessani törmäsin Lanett-keriin. Hetken aikaa pyörittelin vaaleanpunaisia, vaaleanvihreitä ja liloja keriä ja hurja suunnitelma alkoi muotoutua päässäni. Olen jo jonkin aikaa haaveillut kunnollisista unisukista, ja yrittänyt löytää niille kutojaa - koska sukkien kutominen nyt vaan ei ole alaani. En perusta sukkapuikoilla kutomisesta. Varsinkaan ohuilla. INHOAN silmukoiden poimimista. Kyllästyn nopeasti, ja sukkia tarvitaan kuitenkin kaksi samanlaista kappaletta... Lankakaupassa olen etsiskellyt sopivaa unisukkalankaa, mutta toistaiseksi kerät ovat jääneet hyllyyn, koska mieleistä ei ole muka löytynyt. Nyt kuitenkin, siinä söpöjen Lanett-kerien keskellä istuskellessani, aloin leikitellä kerrassaan vaarallisella ajatuksella: jospa sittenkin kutoisin sukat itse. Lanettista. 2,5mm sormikaspuikoilla eli tuttavien kesken hammastikuilla...
Ennen kuin huomasinkaan, olin jo Novitan Neulomossa huhuilemassa hyvän sukkaohjeen perään. Sain neuvon katsastaa Ullan
Strawberry Field -sukkien ohje. Tykästyin ei-ihan-niin-perinteisiin sukkiin, ja siinä sitä sitten oltiin: minulla oli lankaa, puikot ja ohje. En voinut edes puolustautua sillä, että kaikki tämä tuli minulle pyytämättä ja yllätyksenä. Ja nyt tilanne on eskaloitunut jo tähän pisteeseen:
Täällä minä kudon sukkaa, ja huomaan vielä viihtyväni kutimeni parissa. Simppeliä pitsineuletta tikuttelee telkkaria katsellessa, ja (Brittanyn koivupuiset) hammastikut ovat itse asiassa todella asialliset vekottimet! Ja mikä oudointa, silmukoiden poimiminen ei nostanut verenpainettani ollenkaan, kiitos poimintametodin, jonka työkaveri minulle neuvoi. Olen suorastaan järkyttynyt: tämähän on ihan hauskaa puuhaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti