Hyvää tippaleipää! Eikun vappua!

Mummulassa ollaan vietetty rauhallinen vappuaaton ilta. Täytyy kerätä voimia huomista varten - lasten kanssa suunnataan vapputorille. Normaalisti en hakeutuisi tuollaisiin ruuhkaisiin joukkotapahtumiin, mutta täytyyhän Kullalle ja Pojalle vappupallot saada. Kulta onkin odottanut tätä vappua kokonaisen vuoden, siitä edellisestä vapusta ja vappupallosta lähtien... Ja minä taidan ostaa tänä vuonna sellaisen ihanan viipperän ihan vaan itselleni. Sellaisen kanssa on kiva sitten pyöräillä kotiin.

*Kaksikymppisarvontaan* on tullut hurjasti osallistujia, ja vielä ehtii. Jätä kommenttisi tämän vuorokauden aikana tuonne pari postausta alemmas, niin olet mukana arvonnassa! Suoritan arvonnan huomenna torilta kotiuduttuani.

Iloista vappua teille kaikille, olkaahan kiltisti!

Vierotusoireita

En ole kutonut useampaan päivään.

Aivan, täytyykö muuta sanoakaan. Olo on ihan kamala! Olen näköjään heti onneton ja levoton jos tuossa nojatuolin vieressä ei odota vähintään yksi pitsihuivi. En vaan osaa olla tyhjin käsin... Nyt siis totesin että on pakko aloittaa huivin kutominen. Että olo paranisi.

(Ja nyt kaikki tämän lukevat läheiset saavat miettiä että kenelle se huivi tällä kertaa valmistuu...)

Selailen siis lehtiä ja surffailen netissä huivimallia etsien. Mitään monimutkaista en viitsi aloittaa, sillä minun täytyy ottaa kohtapuoliin puikoille Tennessee-neuletakki (jota en siis jaksa vielä aloittaa, koska se vaatii mallitilkun teon, ja sehän vaatii oikeanlaisen henkisen valmistautumisen). Vinkkejä saa antaa. Voisin tehdä välillä suorakaiteen muotoisenkin, jos löytyy joku kiva ohje. Ei sen ole siis pakko olla kolmio. Lanka on yksiväristä puuvillaa, 330m/100g.

Minä aion siis viettää lauantai-illan kudin kädessä, tyytyväisyydestä hyristen. Viettäkää muutkin mukava ilta!

p.s Ja samalla te, jotka ette vielä ole osallistuneet *kaksikymppisarvontaan*, voitte katsoa edellistä postausta ja tehdä niin.

***Kaksikymppisarvonta***

Kevät etenee kohisten ja Mummulassa valmistaudutaan kaksikymppisiin. Huomasin nimittäin, että maaginen 20 000 lukijan raja on rikkoutumassa lähiaikoina. Hienoa! Voin kyllä rehellisesti sanoa, etten tätä blogia perustaessani osannut kuvitellakaan sellaista lukijamäärää. Kiitän siis iloisen yllätyksen järjestämisestä!

Mielestäni on suorastaan asiallista polkaista käyntiin kaksikymppiskisa. Jotta ihan jokainen lukija voisi osallistua (myös ne, joilla ei ole Neulomon tunnuksia), kommentin voi jättää tämän postauksen alle tai lähettää osoitteeseen postia_mummulaan (ät) yahoo.com. Kerrothan kommentissa minkä väristä lankaa ostit viimeksi ja kuinka paljon – kuka uskaltaa olla rehellinen?

Osallistumisaikaa on huhtikuun loppuun saakka. Arvonnan tuloksen kerron blogissani ja otan voittajaan erikseen yhteyttä yksityisviestillä tai sähköpostilla.

Taas yksi huivi luovutettu uuteen kotiin

Swallowtail shawl on valmis. (Kuvia löytyy galleriasta, koska lanka ei ole Novitaa.) Vasta pingotuksen jälkeen tajusin mikä idea reunuksessa on, ja voin nyt todeta että nätti siitä tuli. Huivi luovutettiin tänään synttärisankarille, ja kyllä kuulemma pääsee käyttöön.

Olimme tosiaan viettämässä naisporukassa synttäreitä kaupungilla. Kävimme syömässä, ostoksilla ja sitten vielä kahvilassa - ennen kuin siirryimme lähimpänä asuvan keittiöön teelle. Hauskaa oli! Oli mukava jutella pitkästä aikaa oikein kunnolla ja ajan kanssa, ja humputella siinä samalla.

Nyt on mukava istahtaa nojatuoliin ja ryhtyä miettimään seuraavaa projektia. Tennesseestä täytyisi saada kesäinen neuletakki aikaiseksi, siis jonkinlaista pitsineuletta ryhdyn suunnittelemaan. Ohjeista en ole löytänyt sopivaa suoraan käytettävää ohjetta. Jos selaatte uusimmasta lehdestä (kesä 2009) sivun 82 eli mallin 70 esille, näette tavoiteltavan mallin. Neulos saisi olla pitsisempi (tämä olisi kuulemma kiva). Tätä täytyy siis hieman pohdiskella.

Mukavaa launtai-iltaa kaikille!

Mystillinen virhe pääskysenpyrstössä

Eilen tuli selvästikin kudottua Swallowtailia ihan liian myöhään. Ajatus ei tainnut ihan kulkea ja silmät olivat ristissä. Päästyäni nyppyosiosta yli iloitsin simppelistä pitsireunuksesta, joka luonnollisestikin valmistuisi käden käänteessä...

Paitsi että ei. Keskiviivan toisella puolella löytyi ylimääräinen silmukka. Mistään ei löytynyt ylimääräisiä langankiertoja, ja kaikki oli aiemmilla kerroksilla täsmännyt hienosti. Mistä se silmukka siis tuli?! No, tein ylimääräisen kavennuksen, eipä siinä mitään. Jatkoin keskiviivan toiselle puolelle. Eikä mallikerta täsmännyt ollenkaan. Toisella puolella oli siis oltava eri määrä silmukoita. Laskin ja laskin ja laskin. Luin ohjetta ja höpötin ääneen. Molemmilla puolilla oli sama määrä silmukoita – eli myös toisella puolella oli se yksi ylimääräinen. En tietenkään voinut mennä nukkumaan kesken virheen selvittelyn, joten purin pari kerrosta, poimin kiltisti silmukat ja laskin ne vielä kertaalleen. Kun luku edelleen täsmäsi, jätin työn lepäämään ja menin näkemään unia neulekaavioista.

Vähän jännittää mitä tapahtuu, kun tänään istahdan nojatuoliin ja otan huivin syliin. Olisi kyllä tarkoitus saada huivi tänään valmiiksi ja yöksi pingottumaan... Toivottakaa minulle onnea.

Vaihtoaskel, nyppy, vaihtoaskel, nyppy...

Viime päivinä työn alla ollut Swallowtail shawl on valmistunut vikkelään. Eilen illalla pääsin siirtymään reunukseen – minkä jälkeen vaikeudet alkoivatkin. Reunus ei jatku suoraan perusmallikerrasta, joten olin koko ensimmäisen reunakuviokerroksen ajan ihan varma, että olen tehnyt virheen. No enpä ollut. Mutta kun piti ruveta väkästämään niitä ohjeen nyppyjä (nupp), sain harjoitella hetkisen, ennen kuin nypyn anatomia meni jakeluun. Ja sen jälkeen kutominen hidastuikin huomattavasti. Nurjalla pitää kutoa viisi nurin yhteen. Viisi silmukkaa vielä menettelisikin, luulen, mutta nyppy muodostuu silmukka, langankierto, silmukka, langankierto, silmukka -kokonaisuudesta. Vaikka tein sen ohjeen mukaan löyhästi, silmukoita ja langankiertoja sai joka kerta kalastella puikolle. Kerrokselle tulee jokunen nyppy, joka toiselle reunuksen kerrokselle, joten muutaman nypyn saan tehdä. Ihanaa!

Onneksi käyttämäni lanka tekee minut iloiseksi. Raikas ja reipas väri piristää, ja lankalaatu on ihanan kevyttä ja pehmeää puuvillaa.

Eli tämäkin viikko kuluu pitsihuivin parissa. Samalla yritän toipua pääsiäisestä ja sen aiheuttamasta univajeesta. Mukavaa kyllä oli – kiitokset ja terveisiä meikäläisiä kestinneelle emännälle!

Sähköä ilmassa

Viime yön olohuoneen lattialla pötkötteli toinen Minttumaarini, tällä kertaa pitsihuiviksi vähän vähemmän konservatiivisen värinen...

Puikot nro 4,5. Tästä tuli vähän isompi kuin punaisesta Minttumaarista (joka löytyy vähän alempaa): keskiviivan vieressä on 22 kokonaista kuviota. Koko 170x95cm. Lankaa eli sähkönsinistä Tennesseetä (värinro119) kului noin 280 grammaa.

Ihanan hullu väri, jota oli hauska kutoa. Huivi ei kylläkään tule omaan käyttöön.

Toivottelen tässä samalla kaikille mukavaa pääsiäistä. Jos ei muuta, niin tarjoaahan tämä pyhäputki tilaisuuden rentoutumiseen ja rauhoittumiseen (=käsitöiden tekemiseen). Vaikka ei mämmistä välittäisikään.

Toisen sadepäivä on toisen onni

Tänään on satanut ja ollut sumuista. Koko kaupunki oli harmaa, Herra Nostokurkeakaan ei näkynyt sumun seasta. Vesi valui kaduilla ja nurmikon poikki kulkeva polku oli muuttunut kuralillingiksi.

Ja minusta ilma oli kertakaikkisen hurmaava! Sade tuoksui ihanalle ja ropisi rauhoittavasti ikkunalautaan sillä aikaa kun jouduin viettämään aikaa sisätiloissa. Ulkona kulkiessa oli taas helppo hengittää raikasta ilmaa, sade huuhtoi pois katupölyn. Muita harmaus näytti väsyttävän ja masentavan, enkä kehdannutkaan tunnustaa että minulla oli todella hyvä päivä. Nyt sen teen: rakastan sadepäiviä!

Mieli on siis ollut virkeä, mutta fyysinen olemus ei ihan niinkään. Tennesseemaratooni alkaa vaatia veronsa (siirryn Minttumaari nro 2:ssa kohta reunukseen!), selkä ei ilahdu jatkuvasta istumisesta... Luulen että kutomistauon pitämisen sijaan vaihdan tuolia. Eikös kunnon neulootikko toimi juuri näin?

Toivotan teille kaikille kivoja päiviä alkaneella viikolla - tykkäsitte sitten sateesta tai auringosta.

Oodi Tennesseelle, osa II

Otetaan kolme kerää luonnonvalkoista Tennesseetä, puikot nro 4,5 ja Holvit-huivin ohje. Aletaan kutoa lauantai-iltana. Seuraavana torstaina puikot lasketaan alas ja huivi aloittaa matkansa kohti prosessin viimeistä osaa, valokuvausta.

Tässä huivi lepää uiskentelun jälkeen pyyhkeen sisällä, ja Mummua jännittää millainen huiviyksilö nyytistä paljastuukaan. (Huom! Turhan hellä en näille huiveille ole, tämänkin nyytin päällä kävelin saadakseni huivin puristumaan mahdollisimman kuivaksi.)

Sitten pingotetaan huivi yön ajaksi pyyhkeiden päälle kuivumaan ja jäädään odottamaan perjantaita...

Kun kuivuneen huivin langanpäät on päätelty, otetaan noin kymmenen kuvaa, joista muutama kelpuutetaan blogiin. Suoritetaan mittaus: korkeutta on kertynyt 85cm ja leveyttä 170cm. Kolme kerää on kulutettu muutamaa metriä vaille loppuun.

Hyvältä näyttää! Tämä tilaustyö tekee sekin toivon mukaan tulevan omistajansa iloiseksi. Siispä taputetaan omaa olkapäätä ja kehutaan taas yhdestä onnistuneesta projektista. Maksetaan tulospalkkio marjapiirakkana.

Ja tämän mehiläisen nimi oli Maija...

Tällaiset kämmekkäät tein Maija Mehiläisen innoittamana. Keltaista ja mustaa 7veikkaa kului yhteensä noin 50 grammaa. Nämä menevät muuten-vaan-yllärilahjaksi. Jos kohde päätyy blogiani lukemaan, hän varmaan tunnistaa nämä omakseen, ja tulee noutamaan kevätsäihin sopivat lämmittimet viikonloppuna... (Pakastimessa on pari muffinssia!)

Ranteessa 3o, 2n -joustin, sen jälkeen ihan vaan sileää raidoitettuna. 40 silmukkaa, jälkimmäisen mustan raidan jälkeen kavensin jokaiselta puikolta 2s pois, jotta kämmekkään suu ei jää lörpöttämään. Sekä kämmenosan että peukun päätin 2o, 2n -joustimella, pysyvät paremmin kyydissä.

Holvit-huivi on pingotuksessa, siitä kuvia huomenissa. Olkaa kiltisti siihen asti!