Välilasku

Joulu on vietetty ja seuraavia pyhiä kohti mennään. Tulin eilen maalta kotiin, ja huomenna pakkaan taas juuri puretun laukkuni ja suuntaan ystävän luo uutta vuotta vastaanottamaan. Päätin pitää tänään täysin joutilaan välipäivän. Joku huivi piti kuitenkin saada puikoille, joten pengoin Ravelrya eilisen illan. Tänään tajusin sitten että haluan tehdä Lankakomeron Eliina-huivin (löytyy myös Ravelrysta ilmaiseksi, tästä).

Arvoin pitkään varastoistani löytyvien pitsilankojen välillä, mutta päädyin sitten mustaan Kotiväkeen. Ohjeessa on kuva juuri samaisesta langasta tehdystä huivista, ja se vakuutti minut. Vähän aikaa muisteltuani keksin myös mistä laatikosta todennäköisimmin Kotiväkeni löytäisin. Nyt on pari mallikertaa tehtynä - ja hyvältä näyttää.

Minulla on nyt ensimmäistä kertaa käytössä KnitPron akryyliset Spectra-irtopäät. Tähän asti olen käyttänyt niitä metallisia ja tykännyt kovasti, mutta pitihän nämäkin testata. Puikoissa on hyviä puolia mutta ihan vilpittömän ihastunut en kyllä ole. Puikot ovat mukavan kevyet kädessä ja kärki on loistava, sopivan terävä. Puuvillalanka ja akryyli on melko nihkeä yhdistelmä, mutta ei paha. Villalanka käyttäytynee ihan eri tavalla, pitää kyllä vielä testata sekin. Mutta huonoin puoli on se, että puikko on läpinäkyvä. Ainakin mustalla langalla tahdon mennä välillä sekaisin siitä, mihin pitäisi puikolla osua: haron välillä vahingossa sitä puikon takana menevää lankaa. Silmukoiden laskeminenkaan ei tästä syystä tahdo onnistua silmämääräisesti, tarvitaan tuntoaistia avuksi. Tuntuukin että silmät rasittuvat normaalia enemmän. Onneksi kyseessä on helppo ohje, joten voin katsella huoletta telkkaria tai lepuuttaa muuten silmiäni. Minulla ei ole metallisia KnitPron päitä samassa koossa, joten yritän totutella puikkoihin vielä jokusen mallikerran verran, mutta jos niin ei käy, vaihdan kyllä ihan perinteisiin pyöröihin ja kokeilen Spectroja uudemman kerran jollain toisella langalla.

Että tällainen tuotetesti tällä kertaa. Toivotan kaikille teille jo tässä vaiheessa hyvää uutta vuotta. Olkoon vuosi 2010 meille kaikille edellistä parempi!

Taas yhdet karvakorvat

Tuolla vähän alempana näkyvät ne edelliset karvakorvat eli  korvapipo. Sattuipa niin, että eräs ystäväni oli poikennut blogissani ja kyseli sitten, että olisikos sellaista pipoa vaikea tehdä - jos vaikka saisi sellaisen itse aikaiseksi. No minähän kerroin rehellisesti että pipo on älyttömän helppo- ja nopeatekoinen. Annoin vähän neuvoja. Seuraavana päivänä sitten kuitenkin kävelin lankakauppaan ja ostin siniviolettia Hjerte Boucle -lankaa. Parissa tunnissa pipo oli valmis ja kun muutaman päivän päästä näimme, lahjoitin karvakorvat tälle ystävälleni. En siis malttanut laittaa pipoa joulupakettiin, vaikka lahjojen paketoimista erityisesti rakastankin. :)

Käytin puikkoja nro 4,5 ja lankaa meni noin 40g. Lanka oli taas uusi tuttavuus, 35% villaa/59% akryylia/6% polyamidia. Villaa on sen verran että lämmittää mukavasti, mutta ei kuulemma ollenkaan kutittanut saajan herkkää ihoa. Lanka on vähän joustavaa tuon polyamidin ansiosta, joten nämä korvat eivät ole ihan ryhdikkäimmästä päästä, saattavat vähän lerpattaa joskus.

Huomenna aamulla koitan sitten pakata kaikki nurkissa vielä pyörivät lahjasäkit mukaani ja suuntaan maalle joulua viettämään. Ohjelmassa on (lahjomisen lisäksi) paljon hyvää ruokaa, herkuttelua, perinteinen aattoyön hautuumaareissu, koirien kanssa ulkoilemista, lepoa ja varmaan vähän käsitöitäkin. Täytyy ottaa pari lankakerää mukaan, ajattelin nimittäin joulun pyhinä aloitella jonkunlaisen hartiahuiviprojektin.

Tässä vaiheessa lähden siis hetkeksi joululomille. Nähdään taas!

Ulpukka

No niin, tässä on nyt valmiina ja kuvattuna Ulpukka-huivi. Lankana TeeTeen Elegant, luonnonvalkoinen silkkivilla. Sata grammaa on suunnilleen kilometrin verran lankaa. Puikoilla nro 3,75 tämän tikuttelin ja menekki oli 62 grammaa.

Elegant oli uusi tuttavuus, mutta käytän sitä kyllä varmasti jatkossakin jos on tarvetta ylelliselle ja unelmankevyelle pitsihuiville. Kampavillan ja tussahsilkin sekoitun (70%/30%) ei tuntunut kutittavan ollenkaan.

Mittaa tälle huiville tuli noin 40X180cm. Leveyssuunnassa kokonaisia mallikertoja on 4, pituussuunnassa 15. Huivi on päätelty virkkaamalla, mutta tein ensimmäisen ketjusilmukkaketjurivin jälkeen vain simppelin kiinteistä silmukoista ja nirkoista koostuvan rivin. Mielestäni se oli jotenkin elegantimpi kuin ohjeessa käytetty versio. (Viimeisessä lähikuvassa väri toistuu oikeampana.)

Nyt palaan erään lahjan viimeistelyn ja paketoimisen pariin. Teen taas ennen jouluaattoa ja maalle matkaamista varsinaisen kunniakierroksen lahjasäkkini kera. Ja nyt jo on alkanut jännitää että mitäköhän itse saan tänä vuonna... Olen kyllä mielestäni ollut aika kiltti. :)

Kuumaliimailu on ilomme

Kasasin äsken kranssin uudella kuumaliimapyssylläni, ja voi että kun olikin hauskaa! En muistanutkaan että kuumaliimailu on noin mukavaa ajanvietettä. Tarkoituksena oli tehdä kuitenkin melko minimalistinen kranssi, joten vähän jäi vielä kaihertamaan että eikö täällä muka ole mitään muuta liimattavaa... :)

Käytin tähän kaikkea varastoistani löytyvää. Neulahuovutin parin styrokspallon päälle Huopasta, myrkynvihreää ja vaaleanpunaista. Tein myös testiksi ihan käsien välissä veden ja saippuan kanssa pyörittelemällä pari pientä huopaspalloa. Kranssin ympäri kieputtelemani ohut hopealanka ei taida kuvasta erottua, mutta mielestäni se on kiva kontrasti melko krouville risukranssille. Rusetti tuli sen syksyllä ystävältäni saamani omenapiirakan mukana, otin sen uusiokäyttöön. Lopuksi liimailin sinne tänne muutaman erilaisen napin. Olen tähän erittäin tyytyväinen. Nyt vain mietin että pidänkö tämän itse vai annanko eteenpäin.

Niin juu, ja Ulpukka on makkarin lattialla pingottumassa. Se luovutetaan viikonloppuna tilaajalleen. Yritän muistaa ottaa huivista vielä jokusen kuvan.

Karvakorva

Sain vihdoin käsiini kuvat piposta, joka valmistui joku viikko sitten. Lankana oli Gedifran Marachella, kulutin muutamaa metriä vaille kaksi kerää. Käytin muistaakseni kasin puikkoja.

Oli muuten melkoisen haastava kudottava tämä lanka! Neuletiheys tuntui vaihtelevan miten sattui. Tein mallitilkun, laskin sen perusteella silmukkamäärän, ja sain aikaiseksi ihan liian ison pipon aloituksen; purin, tein juuri kutomani perusteella uudet laskelmat ja aloitin uudemman kerran, ja ryhdyin tekemään pipoa, josta tuli sillä kertaa liian pieni... En muista monesko kerta sitten tärppäsi, mutta pitää olla tyytyväinen lopputulokseen. Saaja ainakin oli, ja hauskaltahan pipo hänen päässään näyttikin. Pipo on kuulemma lämmin, mutta ei liian kuuma. Neulos on melko harvaa, joten tuuletusaukkoja on.

Neulojat ja tekijänoikeuskysymykset

Nyt sitten kaikki neulomista ja/tai virkkaamista harrastavat vastaamaan Riikan opinnäytetyötään varten tekemään kyselyyn. Kyselyllä kartoitetaan käsityöharrastajien suhtautumista tekijänoikeuskysymyksiin - varsin ajankohtainen ja tärkeä aihe siis! Kysely löytyy täältä. Vastaamalla saat sanoa painavan sanasi ja autat opiskelijaa opinnäytetyössään. Ja jos tämä ei vielä riittänyt houkutukseksi niin kerrottakoon, että vastaajien kesken arvotaan aarteita. Jep, lankaapa hyvinkin.

Vanha konsti on parempi kuin ompelukoppa täynnä uusia

Neulomossa törmäsin kerroslaskureista käytyyn keskusteluun. Aivan, tuumasin silloin, minäkin omistan kerroslaskurin, mahdollisesti kaksikin! En vaan ole varma missä ne ovat, koska en juurikaan ole niitä käyttänyt... Vilkaiskaapa vaikka sohvapöydälleni. Loppusuoraa lähestyvän Ulpukan kerroslaskurijärjestelmä on näinkin edistynyt ja kiiltävä - ja kallis, muistion sain nimittäin kaupan päälle kun tilasin vähän enemmän lankaa Get Knittedistä!

(Nuo kryptiset piirrokset ovat muistoja Kullan edellisestä vierailusta. Leikittiin ravintolaa ja tarjoilija merkitsi tilauksemme muistiin juuri tälle sivulle.)

Niinpä niin. Tunnustan että näin minulle on käynyt useammankin hienon apuvälineen kohdalla. Ostan sen, käytän pari kertaa ja totean sitten että juu, onhan tämä kai kätevä, mutta kyllähän sillä vanhallakin tavalla pärjää... Kerroslaskurit lepäävät siis ompelukopassani, ja käytän edelleen kynää ja paperia, vaikka ostoskuittia jos muuta ei ole kriittisellä hetkellä näkyvillä. Omistan myös hienoja silmukanpidikkeitä, mutta en useinkaan jaksaa kaivaa niitä esiin. Puikot, virkkuukoukut ja jämälankojen pätkät toimivat nimittäin myös. Onneksi nämä joskus tarpeellisilta tuntuneet ostokseni eivät ole olleet kovinkaan kalliita. Tilaa ne kyllä vievät.

Mutta olen kyllä viime vuosina tehnyt joitain hyviäkin hankintoja. Verkossa nähdyn ja luetun inspiroimana olen sijoittanut esimerkiksi palmikkopuikkoihin (kyllä, ilmankin pärjää, mutta nämä helpottavat kummasti työtä), puisiin sukkapuikkoihin (alkoi kummasti sukkien ja tumppujen kutominen sujua, kun luovuin raskaista ja ympäriinsä putoilevista metallipuikoista!) ja eräisiin melko suosittuihin irrotettaviin pyöröpuikonpäihin ja -kaapeleihin (niillä on oikeasti hyvä kutoa ja ne säästävät mukavasti kallisarvoista tilaa). Ja niinhän se on, että jokainen tekee miten parhaaksi näkee. Käsitöiden tekeminen ei ole välineurheilua, mutta varmasti kokeilen jatkossakin konsteja, jotka tuovat harrastukseeni jotain uutta.

Ja kynästä ja paperista ei tarvitse luopua. Onneksi.

Joulukauden avajaiset

Marraskuuta on vielä hetki jäljellä, mutta tulinpahan kertomaan, että nyt on täällä Mummulassakin joulukausi virallisesti alkanut. Kulta oli tänään käymässä, ja yhdessä kasasimme tämän vähän erikoisemman värisen kuuseni. Oikean sävyiset minipallotkin löytyivät ja Kulta - kuusenkoristelumestari jo kolmen joulun kokemuksella - ripusti ne. Nyt vaan joulupukkia odottelemaan!

Kuusella on siis korkeutta noin 30cm. Ei varise juurikaan, ja on kevyt ja helppo siirreltävä. Tämä on myös tuoksuton versio.

Joulupukki on toimittanut jo muutaman paketin vaatekaappiini piiloon (ettei tarvitse sitten aattona rasittaa Petteriä ihan mahdottomasti). Useampi lahja on valmiina, ja tänä vuonna olenkin päättänyt välttää viime hetken paniikin. Valmistelut ovat hyvässä vauhdissa myös sikäli, että suurin osa joulukorteista lähti jo tänään postiin.Siskon kanssa suunniteltiin leipojaisiakin, lupasin vastata ainakin taatelikakusta.

Mutta vielä on edessä pari viikkoa vähän arkisempaa aherrusta. Iloa ja energiaa kaikille tontuille!

Marraskuuta

Ulkona on jo säkkipimeää. Sytytän kynttilöitä sinne tänne, keitän teetä ja syön joulutortut, jotka jäivät vieraiden jäljiltä pöytään. Täällä vietettiin eilen tyttöjen iltaa kolmen naisen voimin, herkutellen ja kälpätellen. Oli mukava saada vieraita - ja nautin jopa kodin siivoomisesta paraatikuntoon. Olen hieman laistanut siivoushommista viime aikoina, mutta nyt sitten kävin tolun ja rätin kanssa nurkat ja lattilistatkin läpi. Tuli hyvä mieli, ja nyt on kotona kiva olla.

Sain tänäänkin vieraita, ja yksi heistä oli ensimmäistä kertaa luonani vierailulla - mutta ei viimeistä, niin hienosti hän osasi käyttäytyä. Kyseessä on siis koiranpentu, ihana pieni ja pippurinen tyttö. Kävimme hieman ulkoilemassa täällä meillä päin, tutustumassa muihinkin kuin kotinurkkiin. Sen jälkeen tarjosin emännälle ja isännälle teet, ja kaikesta uudesta ja jännästä voipunut koiruli nukahti lattialle. Tämä koiranpentu on vain yksi niistä lukuisista uusista lemmikeistä, joita lähipiiriini on tänä syksynä otettu. Lemmikkikuume jyllää ja leviää, ja yrittää tarttua minuunkin. Mutta onneksi saan lainata näitä ystävien ja tuttavien lemmikkejä, eiköhän kuume mene kohta ohitse. Niin kovasti kuin omaa lemmikkiä kaipaankin, ymärrän kyllä ettei minulla ole resursseja sellaisen ylläpitämiseen. Tässä kerrostaloasunnossa on nimittäin juuri ja juuri tilaa Mummulle ja Langoille...


p.s Olen edistynyt hyvää vauhtia uusimmassa projektissani, Ulpukka-huivissa. TeeTeen Elegant on mukavaa kutoa ja huivin ohje on sopivasti mutta ei liian haastava. Olen oppinut jo yhden uuden tekniikankin, virkkaamalla tehdyn väliaikaisen aloituksen.

Virkattu huivi

Edellisen postauksen kämmekkäiden kaveriksi virkkasin huivin hämähäkkikuviolla. Mittoja en tietenkään huomannut ottaa, mutta huivi on kaulassa pidettävää kokoa, ei mikään jättisuuri siis. Patonsin Diploma Gold DK:ta kului 190g. Käytin koukkua nro 4.

Kuvat nappasin nopeasti luovutushetkellä, ja sekä huivi että kämmekkäät pääsivät heti käyttöön. Harmaan sävy on juuri sopiva, itsekin tykkään vaikken mikään harmaan erityinen ystävä olekaan. Langasta tykkään edelleen, mutta sitä oli kyllä mukavampi kutoa kuin virkata. Voisin hyvinkin ostaa sitä uudestaan, varsinkin kun värikartta on melkoisen kattava.

Nyt rauhoitun viettämään rauhallista lauantai-iltaa. Koko viikko onkin ollut aikamoista hulinaa, joten hiljaisuus tulee tarpeeseen! Sytyttelen kohta kynttilät ja keitän teet, harkitsen leipomista. Käsitöitäkin on tuossa tarjolla jos kädet kaipaavat tekemistä. Pari Elegant-vyyhtiä voisi ainakin keriä.

Mutta ennen kaikkea kerään voimia - huomenna teemme siskon kanssa reissun Tampereen kädentaitomessuille. En ole varsinaisesti etsimässä mitään, ja yritän olla ostamatta lankaa. (Paitsi jos joku myy Patonsin lankoja niin sitten en lupaa mitään!) Puikkotarjontaa sen sijaan voisi katsastaa. Tärkeintä on kuitenkin päästä ihastelemaan ja hypistelemään ihania materiaaleja ja taidokkaita töitä.

Ihanaista iltaa ja hyvää messuviikonloppua teille kaikille!

Vähän valmista

Sain juuri pääteltyä kämmekkäät, jotka ovat odottaneet loppukäsittelyä jo luvattoman kauan. Lankana Patonsin Diploma Gold DK, jota kului 60g. Puikot taisivat olla kokoa 3,5. Tämä on ihan perusmalli sileää neuletta, tehty tilauksesta lämmittämään eräitä käsiä. Viimeistelyä odottaa myös huivi samasta langasta, katsotaan jos vaikka saisin sen viikonlopun aikana valmiiksi ja kuvattua.

Ulkona näyttää jo aika talviselta. Talven lisäksi myös flunssa tekee tuloaan, joten on tarkoitus ottaa rauhallisesti viikonlopun ajan. Tämä lupaa hyvää noiden keskeneräisten käsitöiden suhteen.

Mukavaa viikonloppua kaikille lukijoille!

Lisää päänlämmittimiä

Tässä eräälle ulkotöitä tekevälle työvaatteisiin sopiva pipa. Muokkasin tuota edellisessä postauksessa nähtyä Star Crossed Slouchy Beret -ohjetta ja käytin Tennesseetä. Tämä pipa ei siis kutita ja se on riittävän ohut, jotta sen kanssa voi pitää kuulosuojaimia mukavasti.

Tennesseetä kului 60g kun käytin puikkoja nro 4. Tennessee on kyllä hyvä lanka palmikoiden tekemiseen, palmikot nimittäin erottuvat todella kauniisti. Tilaaja oli kyllä sitä mieltä että voisin tehdä ihan tavallisen pipan, mutta pakko oli saada kikkailla palmikkopuikon kanssa. (Luulen kyllä että kunhan saan nuo Musica-tumput valmiiksi vaihdan pitsineuleeseen taas vähäksi aikaa... ;))

Tämä oli mukava välipala, joka oli hyvä saada nopeasti valmiiksi kahdestakin syystä. Ensinnäkin pää, jota lämmittämään tämä on tehty, on minulle kovin tärkeä - en halua että se jäätyy. Toisekseen keskeneräisten töiden pino alkaa kasvaa uhkaavasti, eli valmista täytyy  tulla!

En mössa

Tulin yhtenä päivänä kaivelleeksi aarrearkkuani - sitä missä säilytän kaikista ihanimpia lankojani. Löysin kaksi kerää upean aniliininpunaista Sirdarin Bluria, jonka olen saanut tuliaisina Edinburghista. Minun on jo jonkun aikaa tehnyt mieli tietynlaista pipaa, ja olen jo ohjeitakin selaillut Ravelryssa, ja nyt sitten naksahti. Parissa illassa syntyi Star Crossed Slouchy Beret, jonka ohje on saatavilla ilmaiseksi Ravelrysta, tästä.

Käytin nron 6 pyöröjä ja noudatin ohjetta muuten, mutta lisäsin yhden mallikerran eli 9 silmukkaa joustimen jälkeen. Ohjeessahan neuvotaan vaihtamaan joustimen jälkeen nron 8 puikkoihin, mutta ohje on selkeästi paksummalle langalle. Ohuemmasta mohairista olisi paistanut päivä läpi, joten päätin tehdä ennemmin yhden mallikerran enemmän.

Tykkään tästä ihan kauheasti. Lanka tuntuu pehmeältä eikä edes päästä karvaa niin paljon kuin moni muu mohair. Pipa on kevyt ja lämmittää siis sopivasti korvia, mutta ei ole liian kuuma. Ja väri on upea. Loistava pari mustalle talvitakille.

Bluria (50g=190m; 30 % kid mohair, 70 % akryyli) kului tasan puoli kerää eli 25g. Nyt minulla on siis puolitoista kerää tätä ihanuutta jäljellä, ja hakusessa on pipalle kaveriksi suorakaiteen mallinen huivi.

Tosin ensin viimeistelen tuon tilaustyöprojektini, joka onkin ihan loppusuoralla. Sitten voisin ottaa puikoille seuraavan tilaustyön. Ja eilen kävin ostamassa pari kerää Maijaa, haaveissani nämä uudessa Ullassa olleet uskomattoman hienot Lilian suunnittelemat tumput. Tarkoitus olisi tehdä tumput siskolleni, mutta tulin ostaneeksi niin kivaa violettia lankaa, että katsotaan nyt raaskinko luopua tumpuista sittenkään ...

Minut on haastettu!

Seuraavanlaisen tunnustuksen ja haasteen minulle toimittivat tahoillaan Ibiza, Taral ja Nisa. Ohje oli seuraavanlainen:
1) Lataa tunnustus blogiisi
2) Kirjaa sinne myös nämä säännöt
3) Linkitä blogiin josta sait tämän tunnustuksen
4) Listaa viisi aistia ja kerro mitä ne merkitsevät sinulle
5) Haasta viisi blogia jättämällä niihin kommentti

Ja näin minä mietin aistejani:
Kuulo - Luotan kuulooni, liikun kaupungissakin paljon sen varassa. Tykkään hiljaisuudesta, mutta myös metsän äänistä, lasten höpöttelystä, kiehuvan teeveden porinasta.
Näkö - Rakastan värejä, vaikka ulkoinen habitukseni ei siltä näytäkään. Tykkään sisustaa kotini voimakkailla väreillä. Luonnon väreistä tykkään, kun ne ovat luonnossa. Tuijottelen mielelläni puita, ne ovat kaikkina vuodenaikoina kauniita.
Haju - Minulla on usein nuha, enkä siis välttämättä aina haista hyvin. Tämä lienee sekä etu että haitta. Mutta hyvän ruuan haistan jo kaukaa! Tykkään leipomisessa juuri siitä hetkestä, kun paistuvan pullan tuoksu alkaa levitä asuntoon.
Tunto - Kun sanat loppuvat, kosketus kertoo kaiken oleellisen. On ihanaa istua Kullan kanssa sohvalla ja katsella piirrettyjä, kylki kyljessä, hiljaa.
Maku - Tykkään makeasta, jossain määrin myös kirpeästä. Tuliset ja väkevät maut eivät sovi minulle, ne vain turruttavat makuaistin. Taidan olla aika ronkeli ruuan suhteen, sillä sain lapsena todella hyvää ruokaa, ja on ollut vaikea laskea standardeja. :)

Koska haaste on jo selvästi kiertänyt laajalle, en toimita sitä eteenpäin. Jokainen voi sen ottaa tästä halutessaan mukaansa.

Kaaoksenhallintaa

Nykyaikana puhutaan paljon elämänhallinnasta. Aiheesta on kirjoitettu käsittääkseni aika pino kirjoja ja kurssejakin järjestetään. Voi olla että roikun tässä taas lillukanvarsissa, mutta minusta koko termi 'elämänhallinta' on jotenkin pöhlö. Tai siis suorastaan käyttökelvoton. Elämäähän ei voi hallita! Minunkin hyvin pieneen ja vaatimattomaan elämääni mahtuu niin paljon erilaisia osa-alueita, tekijöitä ja toimijoita, että niistä muodostuva 'elämä' on niin suuri ja jatkuvasti liikkeessä oleva kokonaisuus, ettei sitä voi hallita.

Työkaverin kanssa tuossa juuri juttelimme siitä, että näemme nykyään vain ohimennen: toinen on aina lähtemässä toiseen suuntaan. Moikkaamme pikaisesti ja se on sitten siinä. Yleensä se eri suuntaan kipittävä olen minä, menen ja tulen ja menen ja tulen. Välillä on kiva olla liikkeessä, mutta välillä taas tulee kiire ja väsymys ja känkkäränkkäolo. Tämä työkaveri kuunteli pikaista selostustani viikon ohjelmasta ja käytti elämäntilanteestani termiä kaaoksenhallinta. Ja sitähän tämä elämä yleensä on, toisinaan enemmän, toisinaan vähemmän. Elämänsä hallitsemisen sijaan sitä yrittää vaan pysyä niin sanotusti kärryillä - ja säännöllisin väliajoin ainakin minä muksahdan kyydistä ja joudun sitten juoksemaan 'elämäni' kiinni.

Viime aikoina elämä on hyvin vahvasti ollut tätä kaaoksenhallintaa, tulipalojen sammuttelemista yksi kerrallaan, vakavuusjärjestyksessä. Mutta nyt alkaa helpottaa. Tähän touhuun on jo näkyvissä jonkinlainen muutos ja kiireelle katkos. Ajattelen jo haaveillen sitä että pian saan nukkua tarpeeksi, viettää tarpeeksi aikaa Kullan ja Pojan kanssa, nähdä ystäviä, joita olen laiminlyönyt... Ja istua rauhassa kutomassa/virkkaamassa. Elää hitaammin. Voi että. En malta odottaa että selviän näistä parista edessä olevasta deadlinesta kunnialla ja voin lopettaa ympäriinsä juoksentelun.

Taidankin julistaa joulukuun Hitaaksi Kuukaudeksi. Minimoin juoksemisen ja keskityn omaan hyvinvointiini ja läheisiini. Voisi vaikka ottaa Hitaalle Joulukuulle oman käsityöprojektinsa - jonkun hitaan työn, jota tehdessä olisi aikaa olla hiljaa ja paikallaan. (Kuka lähtee mukaan kampanjaan?)

Kaaos pysyy parhaiten hallinnassa virkkuukoukulla ja sukkapuikoilla.
- vanha mummumainen sananlasku

Flunssa vei voiton naisesta

Sain sitten minäkin osani syksyn flunssa-aallosta. Kuumeeton flunssa on nyt kestänyt viikon, ja nyt ehkä alkaa elämä voittaa. Viikonlopun ja eilisen olinkin enemmän tai vähemmän kanttuvei. Eihän tässä muuten mitään, mutta ajoitus on kyllä todella surkea. Viikon aikana ovat työt kasaantuneet ja huono omatunto vain kasvaa... Pahoittelen erityisesti neulomoäänestyksen ääntenlaskun hitautta. Osa äänistä on vielä laskematta, mutta enköhän saa tuloksen Neulomoon tässä viikon mittaan.

En ole päänsäryiltä pystynyt tarttumaan käsitöihinkään - ja sehän on siis sen merkki että kipeitä ollaan oltu! Minulla on tällä hetkellä työn alla Patonsin Diploma Gold DK:sta virkattu kolmiohuivi. Tämä on tilaustyö, jolle en kyllä onneksi luvannut mitään aikataulua. Diploma Gold on minulla ensimmäistä kertaa käytössä, ja se on kyllä ihanan pehmeä lanka. Laadusta en osaa vielä sanoa, toivon vaan ettei se ihan heti nukkaannu. Samaa lankaa on nimittäin varattuna myös kämmekkäitä varten.

Näiden tilaustöiden jälkeen taidan jo aloittaa joululahjaneuleiden parissa. Monihan on aloittanut jo ajat sitten joululahjaprojektit. Entäs sinä? Joko puikoilla/koukulla on lahjaneuleita?

Heartland lace shawl

Sain vihdoin viimein viimeisteltyä ja kuvattua tämän lilasta Tennesseestä tekemäni Heartland Lace Shawlin.

Tennesseetä kului 236 grammaa (ja näinkin tarkan luvun tiedän, koska sain syntymäpäivälahjaksi gramman tarkkuudella punnaavan talousvaa'an!). Huivilla on kokoa 87 x 174 cm, ja tämän sain aikaan tekemällä suoraan ohjeen mukaan ja käyttämällä puikkoja nro 4,5.

Tähän ohjeeseen tartuin ihan vaan sillä periaatteella, että katsoin Ravelrysta suosituimmat ilmaiset huiviohjeet ja valitsin suunnilleen ensimmäisen sellaisen, jota en ole jo tehnyt, ja joka sopisi alennuskorista kesällä löytyneelle lilalle langalle.

Huivi on siis tehty lähinnä huvin vuoksi ja urheilun kannalta, mutta tykästyin kyllä kuvioon sitä tehdessä aina vaan enemmän. Sen kolmiulotteisuus tulee hienosti esille Tennesseellä. Väri ei ole noin tylsä kuin kuvissa. Parasta huivissa on se, että se on puuvillaa eikä siis kutita ollenkaan.

Ystävyyttä on...

...omenapiirakka.

Juttelin yksi ilta erään ystävän kanssa, ja sovimme seuraavalle päivälle treffit ravintolaan. Ystäväni kertoi, että jälkiruokaa saisi sitten hänen luonaan - tarjolla oli omenapiirakkaa. Kiitin kutsusta, mutta jouduin toteamaan, että minun olisi ravintolasta tultava kotiin tekemään töitä. Teelle ja omenapiirakalle harhautuminen kuulosti rankan viikon jälkeen ihanalta, mutta minun iltaani kuuluisi töitä, töitä ja töitä.

No, seuraavana päivänä minä sitten menin ravintolaan, jossa ystäväni odottikin. Hän ojensi minulle kauniin pussukan ja totesi, että jos minä en pääse jälkiruoan luo, jälkiruoka tulisi minun luokseni.

Pussissa oli rasia, jossa oli kortti.

Ja mitä rasiasta löytyi? Pala omenapiirakkaa ja pieni purkki, jossa oli vaniljakastiketta.

Juu, siis ihan oikeasti. Ystäväni totesi että olin vaikuttanut niin väsyneeltä, että omenapiirakka tulisi nähtävästi tarpeeseen.

No, me söimme hyvin ja puhuimme paljon ja sitten minä tulin kotiin, kaivoin työt esille - ja istuin nojatuoliin ja söin jälkiruokani.

Pitäkää ihmiset huolta ystävistänne.

Paketti tulossa ja yksi lähdössä

Olen jälleen kerran hämmästynyt siitä, miten pieni maailma on. Laitoin torstaina iltapäivällä tilauksen brittiläiseen nettilankakauppaan GetKnittediin, ja tänä aamuna paketti olisi jo ollut noudettavissa omasta postistani. Huomenna käyn heti aamusta hakemassa paketin, jossa on lankaa (ihan vähän vaan), KnitPron osia ja muutama lehti. Loistavan hienoa ja nopeaa palvelua!

Ja postiin täytyy poiketa myöhemminkin tällä viikolla - kunhan tervetuliaisarvonnan voittanut Maara laittaa minulle osoitetietonsa vaikka Neulomon yksityisviestinä. Onnittelut voittajalle ja kiitokset kaikille ihania adjektiiveja lähettäneille!

Neulerintamalla tapahtuu varastojen kasvamisen lisäksi myös muunlaista edistystä. Noin viikko sitten aloittamani Heartland Lace Shawl alkaa olla viimeisellä kerroksella. Jos olen tänään ahkera, saattaa huivi päästä pingotukseen ensi yöksi. Toisaalta voi olla että EN ole ahkera. Tekisi mieli vähän laiskotella... ;)

Huopanen muuttui laukuksi

Tässä jokin aika sitten kaivoin sängyn alta siellä jo jonkin aikaa levänneet violetit ja purppurat kerät Huopasta, ja annoin ne eräälle innokkaalle huovuttajalle mukaan. Hän pyysi mukaan vielä kasin pyöröpuikot ja jonkinlaisen toiveen siitä, millaiseksi laukuksi kerät tulisi muuttaa.

No, minä tyhmä ihan oikeasti luulin ettei kyseinen ihminen osaa kutoa. Tiesin että hän kyllä virkkaa, mutta puikkoja en hänen käsissään ole nähnyt. Annoin hänelle vapaat kädet toteutuksen suhteen ja kuvittelin olevani kohtelias sanoessani, ettei laukun valmistumisesta tarvitse ottaa mitään paineita. Noin viikon päästä näimme taas, ja minulle ojennettiin valmis laukku. Että siitäs sain!

Tämä on ihanan iloinen laukku. Huopasta kului käsittääkseni noin 350 g, ja laukku kävi pesukoneessa kahteen otteeseen. Laukulla on kokoa noin 40 x 40 cm, eli sinne mahtuu mukavasti kirjoja ja papereita ja muuta tarpeellista tavaraa.

Täytyy sanoa, että on mukavaa saada itsekin joskus lahjaksi käsitöitä. Tämä laukku tuntuu paljon arvokkaammalta ja hienommalta kuin mitkään omat tekeleet. Kai se on se tekijän persoona joka tarttuu työhön ja tekee siitä erityisen.

Toivottelen teille oikein mukavaa sunnuntaita. Ja huomio, tuolla pari postausta alempana on edelleen arvonta menossa, ja vastausaikaa on vielä huomiseen.

Laminaria, vihdoinkin

Tätä huivia olen kuulkaa katsellut sillä silmällä jo jonkin aikaa, ja todennut aina että vielä en ole edennyt sille tasolle, jonka oletin näiden mallikuvioiden vaativan. No, eräänä kesäisenä iltana totesin juurikin nousseeni sille tasolle, ja tartuin puikkoihin. Ja nyt kun eletään jo syksyä, huivi on tässä, valmiina vihdoinkin.

Laminarian ohje löytyy Knittystä. Lanka on Handpaintedyarnin villalankaa, väri Green Tourmaline ja menekki noin 95 grammaa. Käytin puikkoja nro 4,5, olisivat kyllä voineet olla isommatkin. Kokoa tälle tuli 160x80cm.


Kyllähän tämä suuritöisin tekemäni huivi on, mutta ei varsinaisesti hirveän vaikea. Sanotaan niin että kärsivällisyyttä tämä vaatii, muutaman langankierron saa tehdä...



p.s Lukaiskaa edellinen postaus jos ette jo ole osallistunut tervetuliaisarvontaan.

Susie's reading mitts

Eilen kävin lahjomassa erästä synttärisankaria kämmekkäillä. Langan olin ostanut jo kesällä ihan tätä ihmistä varten, ohjeen näihin löysin Ravelrya selailemalla. Susie's reading mittseissä on sopivasti pitsiä, mutta ei liikaa.

Ohje oli helppo ja niinpä nämä valmistuivat kämmekäs per ilta -vauhtia. Sellaisen muokkauksen tein, että jätin alareunan pykäreunuksen ompelematta, ja pujotin tähän reikäriviin mustan samettinauhan. Kämmekkäisiin saatiin näin hitunen goottifiilistä.

Lanka on Gjestalin Rede, sävy 419. Kulutin 50 gramman kerästä lähes kaikki 100 metriä. Saaja vaikutti tyytyväiseltä, ja täytyy sanoa että itsekin tykkään näistä. Tämä on sellainen ohje että näitä voisi tehdä useammatkin, vaikka joululahjaksi.

Ja nyt sitten siihen tervetuliaisarvontaan, jota Neulomon puolella jo lupailin. Voitte osallistua jättämällä kommentin alle. Kuvailkaa blogiani (Mummulaa, jos tunnette sen, tai tätä uutta blogia) yhdellä adjektiivilla. Osallistumisaikaa on 21.9. klo 20.00 saakka, jonka jälkeen arvon pienen mummumaisen palkinnon.

Oikein hyvää viikonloppua teille kaikille!

Tervetuloa!

Heipä hei, uudet ja vanhat lukijat. Mummu otti ja siirsi bloginsa tänne Bloggeriin. Mummulassa säilyvät vanhat tekstit toistaiseksi, kunnes saan ne siirrettyä tänne uuteen blogiin. Niitä siirtyy siis vähitellen tuonne alas. Kommentteja en valitettavasti saa siirtymään.

Blogin siirrosta huolimatta Mummu ei muutu miksikään - samaan tapaan jatkan täälläkin. Jatkossa vaan pystyn bloggailemaan vapaasti millä tahansa langoilla, eli mahdollisesti täällä näkyy enemmän valmistuneita töitä!

Tämä alku menee varmaan harjoittelun ja uusiin toimintoihin tutustumisen merkeissä. Toivon että olette kärsivällisiä ja annatte palautetta ja vinkkejä.

Lämpimästi tervetuloa uuteen blogiini!

Aikainen lintu nappaa parhaat valokuvat

Aamurutiineihini kuuluu näin kesäisin parvekkeen kukkatilanteen tarkistaminen. Elämänlanka nimittäin avaa kukkansa todella aikaisin ja sulkee ne jo hyvissä ajoin, joten jos siitä mielii saada kuvia, on oltava aikaisin liikkeellä. Tänä aamuna sain loistavan otoksen, kun ylhäällä säleikössä kukki kaksi eri väristä kukkaa vierekkäin:

Näitä siemeniä ostaessani olin kovin skeptinen, olen nimittäin useamman kerran saanut kasvatettua jotain ihan muuta kun olen ostanut (tämän vuoden krassi on yksi oiva esimerkki!). Mutta tällä kertaa sain juuri sitä mitä tilasin. Tosin pieniä yllätyksiä tästäkin kasvista löytyy. Osa kukista on nimittäin albiinoja!

Moni tuntuu hurahtaneen kärhöihin, mutta kyllä minä olen löytänyt The Kesäkukkani näistä elämänlangoista. Täytyy ensi kesäksi löytää taas joku uusi väri...

...Mutta eletäänpä ensin tämä kesä loppuun! Aamuisin on jo ilmassa syksyn tuntua, valo on ihan erilaista kuin vielä pari viikkoa sitten. Pyöräillessä kaipaisi jo sormille lämmikettä. Päivällä tosin on vielä ollut kovin aurinkoista, mutta ei yhtään niin kuuma. Ja vaikka minä noita kesäkukkiani rakastankin, niin saanen sanoa: jipii! Nyt alkaa meidän syksyihmisten lempiaika!

Kuka kumma kutoo tumppuja helteellä?

No minä ainakin. Ihanan hempeästä Isoveikasta tuli tumput ystävälle. Kerä riitti hyvin naisten reilun kokoisiin tumppuihin, kudoin puikoilla nro 4,5. Kuvasin nämä parvekkeella ja samalla tuli kuvattua pari kukkaakin - koittakaa kestää...


Mummun parvekkeella on aina pelakuita. Tänä vuonna värinä on tuollainen kirjavampi vaaleanpunainen.


Tänä kesänä otin sekaan myös krassia, koska se kuulemma karkottaa kasveihin pesiytyviä hyönteisiä. Muutoin en siitä juuri perusta - koska siinä on väärän väriset kukat... Matalana ostettu krassi kasvaa tällä hetkellä puolentoista metrin korkeudella ja on juuri alkanut kukkia. Tämäkin on kuvattu ilman salamaa, väri on siis todella hehkuva!


Ja nyt olen nähnyt jo elämänlangassa niitä tummempiakin karnevaalikukkia. Niissä raidat ovat sinililat.


Ja nyt lupaan että ensi kerralla postaus on kukkavapaa.

Se kukkii sittenkin!

Arvatkaas mitä tänä aamuna näin kun kurkkasin parvekkeelle? Aivan, ensimmäisen kukan köynnösseinämässäni! Elämänlangassa on kuin onkin juuri sellaiset karnevaalikukat kuin siemenpussissa luvattiinkin:

Kyllä nyt on kaikki näitä kasvatellessa nähty vaiva palkittu. Nuo kukat ovat todella kauniit, kameralla ei saa tietenkään saa totuutta tallennettua. Samaan köynnökseen pitäisi tulla vielä toisen värisiäkin kukkia, tosin en ole varma onko tämä nyt se tummenpi väri vai se vaaleampi.

Lupasin joku aika sitten esitellä niitä käsityölehtiä, joita sain kälyltäni. Joukossa on pari aarretta, vuoden 1958 saksalaisperäistä käsityölehteä. Niissä on todella kauniita ohjeita ja hauskoja mainoksia.

Puikoilla on viime päivinä käynyt levoton suihke ja suhina. Pari iltaa sitten oli pakko aloittaa Laminaria, pitkäaikainen unelmani. Ei mikään helppo ohje, mutta luulen että hitaasti mutta varmasti siitä huivi tulee. Tänään olin taas vähän reissussa ja otin matkaneuleeksi Isoveikka-tumput. En ole ennen kutonut Isoveikkaa, mutta fanitan sitä jo nyt kovasti: kylläpä nimittäin tulee nopeasti valmista! Tumput menevät lahjaksi. Nyt taidan keitellä kokonaisen pannullisen teetä ja nautiskella rauhallisesta illasta.

Pitsipipa Rosesta

Jokin aika sitten tein kevään lehden ohjeella pitsipipan sähkönsinisestä Tennesseestä. Pipan saaja tykkäsi mallista niin, että teinpä sitten toisenkin. Lankana Rose Mohair, väri on syksyn uutuus, josta en osaa päättää onko se enemmän turkoosi vai petrooli... Tämän päättelin eilen illalla. Tai yöllä oikeastaan. Tänään poikkesin marjametsässä, pitkästä aikaa. Vadelmia mentiin hakemaan mutta ne eivät vielä olleet kypsiä, joten siirryttiin sitten mustikoiden pariin. Saalis ei ollut iso, mutta kyllä siitä muutaman kerran leipoo. Ymmärrän kyllä miksi jotkut suorastaan hurahtavat marjanpoimintaan. Itsekin jo mietin että löytyisköhän lähistön metsistä vielä mustikkaa... Ja viikonloppuna menen kyllä maalle vadelmia keräämään!

Aarrearkku

Tein Neulomossa vähän lankakauppoja. Juu juu, tiedän, niiden lankavarastojen piti KUTISTUA, mutta kun sain juuri kaipaamaani lankaa ja vielä halvalla! Katsokaapa kuinka ihanan aarrearkun *minsku* lähetti:

Laatikossa on Samosta ja Isoveikkaa. Keltaiset ja vihreät Samokset on varattu pikkujätkän eli Pojan huppariin. Pinkit menevät joko Kullalle tai minulle itselleni. Violetinkirjavasta Isoveikasta teen itselleni tumput ensi talveksi. Kaikki muu on sitten ekstraa.

Teimme eilen päivän kesälomareissun Lahteen. Ilma oli upea ja seura hyvää. Taisin kyllä saada vähän liikaa aurinkoa, sillä kotona iski vähän pöhlö olo ja aamulla en päässyt millään sängystä ylös, nukutti niin. Mutta sain reissulta saaliikseni mm. vanhoja käsityölehtiä, joita voisinkin esitellä seuraavassa postauksessa.

Siihen asti: hyviä vointeja kaikille!