(Nuo kryptiset piirrokset ovat muistoja Kullan edellisestä vierailusta. Leikittiin ravintolaa ja tarjoilija merkitsi tilauksemme muistiin juuri tälle sivulle.)
Niinpä niin. Tunnustan että näin minulle on käynyt useammankin hienon apuvälineen kohdalla. Ostan sen, käytän pari kertaa ja totean sitten että juu, onhan tämä kai kätevä, mutta kyllähän sillä vanhallakin tavalla pärjää... Kerroslaskurit lepäävät siis ompelukopassani, ja käytän edelleen kynää ja paperia, vaikka ostoskuittia jos muuta ei ole kriittisellä hetkellä näkyvillä. Omistan myös hienoja silmukanpidikkeitä, mutta en useinkaan jaksaa kaivaa niitä esiin. Puikot, virkkuukoukut ja jämälankojen pätkät toimivat nimittäin myös. Onneksi nämä joskus tarpeellisilta tuntuneet ostokseni eivät ole olleet kovinkaan kalliita. Tilaa ne kyllä vievät.
Mutta olen kyllä viime vuosina tehnyt joitain hyviäkin hankintoja. Verkossa nähdyn ja luetun inspiroimana olen sijoittanut esimerkiksi palmikkopuikkoihin (kyllä, ilmankin pärjää, mutta nämä helpottavat kummasti työtä), puisiin sukkapuikkoihin (alkoi kummasti sukkien ja tumppujen kutominen sujua, kun luovuin raskaista ja ympäriinsä putoilevista metallipuikoista!) ja eräisiin melko suosittuihin irrotettaviin pyöröpuikonpäihin ja -kaapeleihin (niillä on oikeasti hyvä kutoa ja ne säästävät mukavasti kallisarvoista tilaa). Ja niinhän se on, että jokainen tekee miten parhaaksi näkee. Käsitöiden tekeminen ei ole välineurheilua, mutta varmasti kokeilen jatkossakin konsteja, jotka tuovat harrastukseeni jotain uutta.
Ja kynästä ja paperista ei tarvitse luopua. Onneksi.
1 kommentti:
Mä aina unohdin kynällä merkitä paperiin ja sitten menin sekaisin. Nyt mulla on sellainen naksautettava kerroslaskuri ja se on mulle kullanarvoinen, varsinkin neuleliinoja tehdessä.
Mutta kuten kirjoitit: kukin tavallaan.
Silmukkamerkit on kivoja ja kauniita mutta tosiaan lankalenkki tai vaikka sormus ajaa saman asian.
Lähetä kommentti