Virkkaus on mummujen touhua!

Joku on joskus todennut minulle, että virkkaus on mummujen touhua. Tälle kyseiselle ihmiselle virkkauksesta tuli automaattisesti mieleen virkatut pitsiliinat ja verhokapat - joista vain mummut tykkää. (Hehhee, käsi pystyyn, kuinka monta vähintään henkistä mummua täältä löytyy!) No, itse olen virkannut yleensä jotain ihan muuta (paljetein viritetyn kolmiohuivin, stetsonin jne), ja pyrkinyt muuttamaan ihmisten käsityksiä siitä, mitä virkkaamalla voi saada aikaan. En ole eläissäni virkannut yhtäkään liinaa tai verhokappaa, vaikka niistä ihan tykkäänkin. Mutta tänä keväänä olen huomannut katselevani virkkausohjeita sillä silmällä, että nyt voisi tältäkin mummulta syntyä jotain "mummumaista".

Kauneimmat käsityöt -lehden Virkkausalbumia en voinut enää jättää kauppaan, vaan se lähti mukaani saman tien. Ja tässä, ystäväni, on ensimmäinen virkkaamani pikkuliina!

Tehty siis kesän 2009 Virkkausalbumin ohjeella nro 24. Lankana Novitan Virkkauslanka, jota kului naurettavan vähän. Kakkosen koukulla liinan halkaisijaksi tuli se ohjeessakin mainittu 27cm. Tämä menee lahjaksi sukulaiselle, jolla on suuri Valencia-astiasto. Tarkoitus on saada tehtyä pikkuhiljaa jokaisen lautasen väliin oma liinansa, jotta nykyään suojan virkaa toimittavasta talouspaperista voi luopua. Sitten kun astiasto on käytössä juhlan aikaan, näitä liinoja voi laittaa esille.

Tämä on siis kontribuutioni suvun virkattujen perintökalleuksien joukkoon (itselläni on oman äitini ja hänen mummunsa virkkaamia liinoja).

Aurinkoista viikonloppua kaikille! Itse olen avustamassa yhdessä muuttoprojektissa, mutta eiköhän aikaa jää lukemiselle ja parvekkeella nyhräämisellekin.

Virkkausta välityöksi

Neuletakin ensimmäinen etukappale on valmis, mutta tänään oli pakko kaivaa virkkuukoukku ja Virkkauslanka esille. Ostin eilen Kauneimmat käsityöt -lehden Virkkausalbumin, jossa oli monta ihanaa virkkausohjetta. Jemmasta löytyi siniharmaata Virkkauslankaa ja sopivan pieni koukkukin, vaikka yleensä virkkaankin paksummilla langoilla.

Tuumasin, että pikkuliina nro 24 on sopivan pieni välityöksi - sen parissa saan muutaman illan ajan lepuutella hartioita ja aivoja. Jos tämä pikkuliina onnistuu, luulen että joudun ostamaan lisää Virkkauslankaa ja virkkaamaan elämäni ensimmäisen kaitaliinan...

Tänään onkin ollut mukava sadepäivä. Muistin ottaa sateenvarjon mukaan, enkä ulkosalla liikkuessani saanut isompia kaatosateita niskaani. Taivaanrannassa seilaa edelleen tummia pilviä, mutta ilta-aurinko pilkottaa jostain raosta Mummulan ikkunaan. Tuulenpuuskat tarttuvat välillä koivuni oksiin. Voisin vaikka vannoa, että kuulen kuinka puut ja kasvit kasvavat kohisten!

Rauhallista maanantaita!

Takana on virkistävä viikonloppu maalla. Ehdin jopa istua hetken pihakeinussa teetä juomassa, Avaran luonnon ajan kudoin neuletakin etukappaletta. Muuten tulikin sitten vipellettyä ympäriinsä: käytiin taimi- ja kukkaostoksilla, istutettiin mukaan tarttuneet marjapensaat ja pelakuut, pestiin yksi iso koira, käytiin ihmettelemässä sukulaisten pihaa ja istutuksia... Niin, ja nyt on parvekkeelleni viritetty sellaiset köynnöstuet, joista olen jo vuoden ajan haaveillut! Kiitän poran kanssa katon rajassa kiikkunutta työmiestä ja kanaverkon rautakaupasta hakenutta apulaista, ilman heitä haave olisi jäänyt taas vuodeksi muhimaan. Jo on kumma, jos köynnökset eivät ymmärrä hyvän päälle ja kiitä hienosta rakennelmasta peittämällä yhden seinän kukinnoillaan!

Mukavaa oli myös se, että pääsin sovittelemaan neuletakin takakappaletta uhrin eli tilaajan päälle. Hyvältä näyttää, sillä sekä koko että neulos miellytti tilaajaa. Hän ryhtyi jo miettimään ääneen, josko haluaisi reunan pitsiä myös kaulukseen, mutta minä ilmoitin, että haluta saa vaikka mitä, mutta minulta irtoaa kyllä ihan vaan ohjeen mukainen vaatimaton kaulus. Jo kokonaisen neuletakin kutominen ja ennen kaikkea kasaan saaminen tulee olemaan minulta sellainen suoritus, että taputtelen itseäni pari viikkoa siitä hyvästä olalle! Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

Mummulassa vihertää

Vapaapäivän kunniaksi päätin uudistaa hieman Mummulan ilmettä. Siis tämän virtuaalimummulan. Viherrys on levinnyt nyt tuonne banneriinkin, kun ei enää kukkien kasvattaminen, istuttaminen ja kuvaaminen riitä!

Ulkona sade ropistelee ikkunalautaan. Piti lähteä pyörällä Kultaa ja Poikaa moikkaamaan, mutta taidan kuitenkin hypätä bussiin. Ensin täytyy kuitenkin panostaa tämän materiaalisenkin Mummulan uudistamiseen. Joku on taas jättänyt teemukit tiskaamatta ja käsilaukut lojumaan eteiseen...

Illemmalla aloitan sitten neuletakin etukappaleen. Takakappale on valmis, ja näyttääkin ihan neuletakin takakappaleelta! L-kokoiseen neuleeseen on tähän mennessä kulunut vain 1,5 kerää Tennesseetä, joten enköhän saa varaamillani kerillä pitkähihaisen neuleen aikaiseksi. Tosin voi olla, että tilaaja haluaakin hieman lyhyemmät hihat. (Ja hän lukee tämän jossain vaiheessa, joten miten on, millaista hihaa laitetaan?)

Näissä merkeissä toivottelen kaikille leppoisaa Helatorstaita.

Takakappaleen tuolla puolen

Neulerintamalla on tapahtunut jonkin sortin edistystä. Alla kuvattu takakappaleen alku on muuttunut melkein kokonaiseksi takakappaleeksi. Olen yllättynyt siitä, miten kivuttomasti sileä neule on sujunut. Yleensä tylsistyn nopeasti ja väkerrän ennemmin pitsiä kuin nopeaa ja "helppoa" sileää. Ja kauhistelen sitä, miten epätasaista sileäni on. Vielä en ole kehittänyt "iik, tämä on kauhean epäsiistiä, en kehtaa antaa tätä kenellekään" -kriisiä, joten hyvin menee.

Tunnustan kuitenkin, että ajatukseni karkailevat yhä useammin tuonne parvekkeelle ja istutushommiin. Viikonloppuna ostetut muratit pääsivät pelakuiden kavereiksi, ruukun reunalle laitoin vielä elämänlankaa. Tykkään tuollaisista sekaistutuksista, ja niitäkin saa mielellään olla paljon.

Eli parveke täyttyy pikkuhiljaa. Parvekeprojektin lisäksi pääsen taas ensi viikonloppuna mellastamaan maalle, joten kynnenaluset pysyvät mustina. Ja mieli lepää!

Euroviisufinaalia odotellessa

Tänään aion taas noudattaa perinteitä ja valvoa euroviisufinaalin urheasti loppuun saakka. En kyllä huomannut varata mitään erityistä evästä, mutta eiköhän pakastimesta löydy ainakin jätskiä... Finaaliin selvinneistä suosikkini taitaa olla Viro. Kappaleessa ja esittäjässä oli jotain sadunomaista, ja arvostan omaa äidinkieltään vielä nykypäivänkin euroviisuissa käyttäviä. Pidin myöskin Portugalin erikoisesta kappaleesta, perinteisemmistä viisuista vakuuttivat Islanti ja Malta. Näistä ennakkosuosikeista en oikein perustanut - sen verran vastarannankiiskiä minussa on.

Viisukudinkin on jo varattu nojatuolin viereen. Olen monessa postauksessa maininnut Tennesseestä tilatun neuleen. No, langalle löytyi vihdoinkin ohje, uusimmasta Modasta, pitsineule sivulta 41. Koon XS ohjeella näyttäisi tulevan Tennesseestä (puikoilla nro 3) takki L-kokoiselle. Vähän jännittää mitä tästä tulee - en ole koskaan tehnyt tilauksesta noin isoa työtä. Onneksi malli on sellainen, ettei sen kuulukaan istua kuin hanska.

Ennen viisuilua taidan kuitenkin päätyä vielä parvekkeelle istuttamaan kukkia. Parveke alkaa taas olla siivottu, joten siellä mahtuu kohta oleskelemaankin - kunnes olen taas onnistunut täyttämään sen kukilla! Mutta on vaikea olla innostumatta kukista ja vihersisustamisesta, kun ikkunan takana näkymä on näinkin vihreä:

Pavonis valmistui

Tänään Pavonis-huivi pääsi uudelle omistajalleen. Koska lanka ei ollut Novitaa, voitte käydä katsomassa kuvia galleriasta, eli täältä.

Pavoniksen ohje oli mukava. Sopivan vaikea, jotta ei pääse tylsistymään, mutta kuitenkin looginen ja luettava. Ohjetta täytyi pitää koko ajan edessä: jokaisen kerroksen alussa oli vilkaistava, minkä sorttinen kerros nyt tehdään. Kerrokset sinällään olivat melko helppoja, kunhan muisti tarkistaa, mihin suuntaan kavennukset nyt kaatuvatkaan.

Tämä on sellainen ohje, jota olen pitänyt jemmassa ainakin vuoden, ja odottanut sitä päivää, kun oikea lanka ja fiilis osuvat kohdalle. Nyt niin kävi. Ohuesta puuvillalangasta tuli hyvä kesähuivi.

Tänään ehdin piipahtaa myös puutarhamyymälässä. Pelakuut olivat tarjouksessa, joten pakkohan ne oli ostaa. Valkoista ei ollut tarjolla, ostin siis vaaleaa pinkkiä. Ihana päästä vähitellen istutushommiin! Ja luulen että se Tennessee-neulekin pääsee kohta puikoille. Uusimmassa Modassa oli ihania pitsijakkuja, jotka ovat helposti sovellettavissa Tennesseelle. Jonkun niistä valitsen.

Luri luri

*Tämä postaus on täysin neulevapaa*

Linnut laulaa lurittavat Mummulan ikkunan takana. Aurinko paistaa ja tuo edellisessä postauksessa näkynyt koivu on taas paljon vihreämpi. Siivoilin taas vähän parveketta ja vein kelloköynnöksen alut ulkoilemaan. Tähän asti olen vain haaveillut kyseisestä köynnöksestä, mutta nyt sain siemenet ostettua. Ja hyvältä tämä alku näyttää:

Pari päivää sitten laitoin elämänlangat kasvamaan, ja jo nyt mullan alta nousee versoja. Täytyisi saada köynnöstuet viritettyä, jotta taimet saisi mahdollisimman pian kasvamaan tukea vasten. Ja sitten pääsenkin varsinaisille kukkaostoksille! Petuniaa ja pelakuita on luvassa tänäkin vuonna (olen joissain asioissa varsin vanhanaikainen: tämän mummun ikkunalla kasvaa pelargonia...). Ai että. Tämä on paras puoli keväässä, ehdottomasti.

Jokos muut ovat tehneet vihersuunnitelmia? Luotatteko perinteisiin vai kokeiletteko jotain uutta? Niin, ja toteutatteko itseänne parvekkeella vai pihalla? Sillä tässä kyselen, että otan mielelläni vinkkejä parvekkeelle sopiviksi todetuista kasveista.

Kesää ilmassa

...ja nenässä. Siitepölyallergia äityi niin pahaksi, että marssin lääkäriin kunnon lääkearsenaalia hakemaan. Nyt on paljon mukavampi olla, kun henki kulkee kunnolla.

Ei ole ihme, että allergiat vaivaavat. Vapun aikana tapahtui melkoinen vihertyminen Mummulankin ympäristössä - kuten kuvasta näkyy.

Käsityörintamalla on tapahtunut viime aikoina vähänlaisesti, mutta jospa tänään pääsisin Pavonis-huivin reunukseen. Huivi pääsisi viikonloppuna uuteen kotiin, ja minä voisin siirtyä siihen Tennessee-neuleeseen. Vaikka kyseiselle langalle onkin jonkun verran ohjeita, sitä oikeaa ei tunnu löytyvän. Menee siis (taas) vähän säveltämiseksi - eli kuten asian neuleen tilaajalle muotoilin, tulossa on täysin uniikki työ.

Arvonta suoritettu

...ja voittajaksi arpoutui bemu. Onnittelut! Laitathan osoitteesi yksityisviestillä tulemaan, niin laitan palkintosi alkuviikosta postiin.

Kiitän kaikkia vastauksista. Hurjat määrät on Neulomossa ostettu lankaa! Keskiarvoa en laskenut, mutta sinisen ja vihreän sävyt näyttivät olleen suosituimpia. Punaiset, keltaiset ja valkoiset tulivat siinä perässä. Makuja on selvästi monia, hyvin erilaisia lankoja olette ostaneet.

Minä jatkan tässä rauhallista vapun viettoa, siivoilen parveketta, luultavasti illemmalla kudon pitsihuivia, juon simaa ja tuhoan tuon keittiössä odottavan tippaleivän. Mukavaa oloa kaikille!