Eilen tuli selvästikin kudottua Swallowtailia ihan liian myöhään. Ajatus ei tainnut ihan kulkea ja silmät olivat ristissä. Päästyäni nyppyosiosta yli iloitsin simppelistä pitsireunuksesta, joka luonnollisestikin valmistuisi käden käänteessä...
Paitsi että ei. Keskiviivan toisella puolella löytyi ylimääräinen silmukka. Mistään ei löytynyt ylimääräisiä langankiertoja, ja kaikki oli aiemmilla kerroksilla täsmännyt hienosti. Mistä se silmukka siis tuli?! No, tein ylimääräisen kavennuksen, eipä siinä mitään. Jatkoin keskiviivan toiselle puolelle. Eikä mallikerta täsmännyt ollenkaan. Toisella puolella oli siis oltava eri määrä silmukoita. Laskin ja laskin ja laskin. Luin ohjetta ja höpötin ääneen. Molemmilla puolilla oli sama määrä silmukoita – eli myös toisella puolella oli se yksi ylimääräinen. En tietenkään voinut mennä nukkumaan kesken virheen selvittelyn, joten purin pari kerrosta, poimin kiltisti silmukat ja laskin ne vielä kertaalleen. Kun luku edelleen täsmäsi, jätin työn lepäämään ja menin näkemään unia neulekaavioista.
Vähän jännittää mitä tapahtuu, kun tänään istahdan nojatuoliin ja otan huivin syliin. Olisi kyllä tarkoitus saada huivi tänään valmiiksi ja yöksi pingottumaan... Toivottakaa minulle onnea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti