Tänään on satanut ja ollut sumuista. Koko kaupunki oli harmaa, Herra Nostokurkeakaan ei näkynyt sumun seasta. Vesi valui kaduilla ja nurmikon poikki kulkeva polku oli muuttunut kuralillingiksi.
Ja minusta ilma oli kertakaikkisen hurmaava! Sade tuoksui ihanalle ja ropisi rauhoittavasti ikkunalautaan sillä aikaa kun jouduin viettämään aikaa sisätiloissa. Ulkona kulkiessa oli taas helppo hengittää raikasta ilmaa, sade huuhtoi pois katupölyn. Muita harmaus näytti väsyttävän ja masentavan, enkä kehdannutkaan tunnustaa että minulla oli todella hyvä päivä. Nyt sen teen: rakastan sadepäiviä!
Mieli on siis ollut virkeä, mutta fyysinen olemus ei ihan niinkään. Tennesseemaratooni alkaa vaatia veronsa (siirryn Minttumaari nro 2:ssa kohta reunukseen!), selkä ei ilahdu jatkuvasta istumisesta... Luulen että kutomistauon pitämisen sijaan vaihdan tuolia. Eikös kunnon neulootikko toimi juuri näin?
Toivotan teille kaikille kivoja päiviä alkaneella viikolla - tykkäsitte sitten sateesta tai auringosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti