Vierotusoireita

En ole kutonut useampaan päivään.

Aivan, täytyykö muuta sanoakaan. Olo on ihan kamala! Olen näköjään heti onneton ja levoton jos tuossa nojatuolin vieressä ei odota vähintään yksi pitsihuivi. En vaan osaa olla tyhjin käsin... Nyt siis totesin että on pakko aloittaa huivin kutominen. Että olo paranisi.

(Ja nyt kaikki tämän lukevat läheiset saavat miettiä että kenelle se huivi tällä kertaa valmistuu...)

Selailen siis lehtiä ja surffailen netissä huivimallia etsien. Mitään monimutkaista en viitsi aloittaa, sillä minun täytyy ottaa kohtapuoliin puikoille Tennessee-neuletakki (jota en siis jaksa vielä aloittaa, koska se vaatii mallitilkun teon, ja sehän vaatii oikeanlaisen henkisen valmistautumisen). Vinkkejä saa antaa. Voisin tehdä välillä suorakaiteen muotoisenkin, jos löytyy joku kiva ohje. Ei sen ole siis pakko olla kolmio. Lanka on yksiväristä puuvillaa, 330m/100g.

Minä aion siis viettää lauantai-illan kudin kädessä, tyytyväisyydestä hyristen. Viettäkää muutkin mukava ilta!

p.s Ja samalla te, jotka ette vielä ole osallistuneet *kaksikymppisarvontaan*, voitte katsoa edellistä postausta ja tehdä niin.