lauantai 18. huhtikuuta 2009

Taas yksi huivi luovutettu uuteen kotiin

Swallowtail shawl on valmis. (Kuvia löytyy galleriasta, koska lanka ei ole Novitaa.) Vasta pingotuksen jälkeen tajusin mikä idea reunuksessa on, ja voin nyt todeta että nätti siitä tuli. Huivi luovutettiin tänään synttärisankarille, ja kyllä kuulemma pääsee käyttöön.

Olimme tosiaan viettämässä naisporukassa synttäreitä kaupungilla. Kävimme syömässä, ostoksilla ja sitten vielä kahvilassa - ennen kuin siirryimme lähimpänä asuvan keittiöön teelle. Hauskaa oli! Oli mukava jutella pitkästä aikaa oikein kunnolla ja ajan kanssa, ja humputella siinä samalla.

Nyt on mukava istahtaa nojatuoliin ja ryhtyä miettimään seuraavaa projektia. Tennesseestä täytyisi saada kesäinen neuletakki aikaiseksi, siis jonkinlaista pitsineuletta ryhdyn suunnittelemaan. Ohjeista en ole löytänyt sopivaa suoraan käytettävää ohjetta. Jos selaatte uusimmasta lehdestä (kesä 2009) sivun 82 eli mallin 70 esille, näette tavoiteltavan mallin. Neulos saisi olla pitsisempi (tämä olisi kuulemma kiva). Tätä täytyy siis hieman pohdiskella.

Mukavaa launtai-iltaa kaikille!

tiistai 14. huhtikuuta 2009

Vaihtoaskel, nyppy, vaihtoaskel, nyppy...

Viime päivinä työn alla ollut Swallowtail shawl on valmistunut vikkelään. Eilen illalla pääsin siirtymään reunukseen – minkä jälkeen vaikeudet alkoivatkin. Reunus ei jatku suoraan perusmallikerrasta, joten olin koko ensimmäisen reunakuviokerroksen ajan ihan varma, että olen tehnyt virheen. No enpä ollut. Mutta kun piti ruveta väkästämään niitä ohjeen nyppyjä (nupp), sain harjoitella hetkisen, ennen kuin nypyn anatomia meni jakeluun. Ja sen jälkeen kutominen hidastuikin huomattavasti. Nurjalla pitää kutoa viisi nurin yhteen. Viisi silmukkaa vielä menettelisikin, luulen, mutta nyppy muodostuu silmukka, langankierto, silmukka, langankierto, silmukka -kokonaisuudesta. Vaikka tein sen ohjeen mukaan löyhästi, silmukoita ja langankiertoja sai joka kerta kalastella puikolle. Kerrokselle tulee jokunen nyppy, joka toiselle reunuksen kerrokselle, joten muutaman nypyn saan tehdä. Ihanaa!

Onneksi käyttämäni lanka tekee minut iloiseksi. Raikas ja reipas väri piristää, ja lankalaatu on ihanan kevyttä ja pehmeää puuvillaa.

Eli tämäkin viikko kuluu pitsihuivin parissa. Samalla yritän toipua pääsiäisestä ja sen aiheuttamasta univajeesta. Mukavaa kyllä oli – kiitokset ja terveisiä meikäläisiä kestinneelle emännälle!

perjantai 10. huhtikuuta 2009

Sähköä ilmassa

Viime yön olohuoneen lattialla pötkötteli toinen Minttumaarini, tällä kertaa pitsihuiviksi vähän vähemmän konservatiivisen värinen...

Puikot nro 4,5. Tästä tuli vähän isompi kuin punaisesta Minttumaarista (joka löytyy vähän alempaa): keskiviivan vieressä on 22 kokonaista kuviota. Koko 170x95cm. Lankaa eli sähkönsinistä Tennesseetä (värinro119) kului noin 280 grammaa.

Ihanan hullu väri, jota oli hauska kutoa. Huivi ei kylläkään tule omaan käyttöön.

Toivottelen tässä samalla kaikille mukavaa pääsiäistä. Jos ei muuta, niin tarjoaahan tämä pyhäputki tilaisuuden rentoutumiseen ja rauhoittumiseen (=käsitöiden tekemiseen). Vaikka ei mämmistä välittäisikään.

perjantai 3. huhtikuuta 2009

Oodi Tennesseelle, osa II

Otetaan kolme kerää luonnonvalkoista Tennesseetä, puikot nro 4,5 ja Holvit-huivin ohje. Aletaan kutoa lauantai-iltana. Seuraavana torstaina puikot lasketaan alas ja huivi aloittaa matkansa kohti prosessin viimeistä osaa, valokuvausta.

Tässä huivi lepää uiskentelun jälkeen pyyhkeen sisällä, ja Mummua jännittää millainen huiviyksilö nyytistä paljastuukaan. (Huom! Turhan hellä en näille huiveille ole, tämänkin nyytin päällä kävelin saadakseni huivin puristumaan mahdollisimman kuivaksi.)

Sitten pingotetaan huivi yön ajaksi pyyhkeiden päälle kuivumaan ja jäädään odottamaan perjantaita...

Kun kuivuneen huivin langanpäät on päätelty, otetaan noin kymmenen kuvaa, joista muutama kelpuutetaan blogiin. Suoritetaan mittaus: korkeutta on kertynyt 85cm ja leveyttä 170cm. Kolme kerää on kulutettu muutamaa metriä vaille loppuun.

Hyvältä näyttää! Tämä tilaustyö tekee sekin toivon mukaan tulevan omistajansa iloiseksi. Siispä taputetaan omaa olkapäätä ja kehutaan taas yhdestä onnistuneesta projektista. Maksetaan tulospalkkio marjapiirakkana.

torstai 2. huhtikuuta 2009

Ja tämän mehiläisen nimi oli Maija...

Tällaiset kämmekkäät tein Maija Mehiläisen innoittamana. Keltaista ja mustaa 7veikkaa kului yhteensä noin 50 grammaa. Nämä menevät muuten-vaan-yllärilahjaksi. Jos kohde päätyy blogiani lukemaan, hän varmaan tunnistaa nämä omakseen, ja tulee noutamaan kevätsäihin sopivat lämmittimet viikonloppuna... (Pakastimessa on pari muffinssia!)

Ranteessa 3o, 2n -joustin, sen jälkeen ihan vaan sileää raidoitettuna. 40 silmukkaa, jälkimmäisen mustan raidan jälkeen kavensin jokaiselta puikolta 2s pois, jotta kämmekkään suu ei jää lörpöttämään. Sekä kämmenosan että peukun päätin 2o, 2n -joustimella, pysyvät paremmin kyydissä.

Holvit-huivi on pingotuksessa, siitä kuvia huomenissa. Olkaa kiltisti siihen asti!