Niinhän se on, että kun innostus jonkin asian suhteen alkaa hiipua, kannattaa palata sen alkulähteille. Kutominen ei ole oikein viime aikoina huvittanut, mutta minä pöljä yritin vain sinnikkäästi kutoa. Perjantaina oli parin tunnin automatka edessä, joten ryhdyin miettimään ääneen sopivaa matkaneuletta. Vanha suomalainen sananlasku sen tietää, pikkusiskojen suusta sen totuuden kuulee, ja niin kävi tälläkin kertaa. Sisko ehdotti että mitäs jos virkkaisit vaihteeksi. Tuumasin että miksipäs en tosiaan ottaisi virkkuuta mukaan.
Niinpä kaivelin varastoista siellä pari vuotta marinoituneen (Sitä Oikeaa Ohjetta odottaneen) puuvillalangan ja otin hyllystä Amazing crochet lace -kirjan. Ja voi että kun virkkaaminen on mukavaa! Lanka on ihana ja ananaskuviota on niin hauska virkata. Tunnen käsillä tekemisen ilon taas palaavan, ja päässä alkaa syntyä jo uusia ideoita keväisistä virkkuutöistä. Täytyy pönkiä lankalaatikoita ja tehdä inventaari puuvillalangoista, jospa ryhtyisin seuraavaksi johonkin iloisen väriseen raidalliseen projektiin...
1 kommentti:
Niin se vain on, että välillä jokin homma maistuu puulta ja silloin se kannattaa jättää sikseen. Mukavaa loppuviikkoa virkuutöiden parissa :)
Lähetä kommentti