Neulerintamalla on tapahtunut jonkin sortin edistystä. Alla kuvattu takakappaleen alku on muuttunut melkein kokonaiseksi takakappaleeksi. Olen yllättynyt siitä, miten kivuttomasti sileä neule on sujunut. Yleensä tylsistyn nopeasti ja väkerrän ennemmin pitsiä kuin nopeaa ja "helppoa" sileää. Ja kauhistelen sitä, miten epätasaista sileäni on. Vielä en ole kehittänyt "iik, tämä on kauhean epäsiistiä, en kehtaa antaa tätä kenellekään" -kriisiä, joten hyvin menee.
Tunnustan kuitenkin, että ajatukseni karkailevat yhä useammin tuonne parvekkeelle ja istutushommiin. Viikonloppuna ostetut muratit pääsivät pelakuiden kavereiksi, ruukun reunalle laitoin vielä elämänlankaa. Tykkään tuollaisista sekaistutuksista, ja niitäkin saa mielellään olla paljon.
Eli parveke täyttyy pikkuhiljaa. Parvekeprojektin lisäksi pääsen taas ensi viikonloppuna mellastamaan maalle, joten kynnenaluset pysyvät mustina. Ja mieli lepää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti