Virkkaus on mummujen touhua!

Joku on joskus todennut minulle, että virkkaus on mummujen touhua. Tälle kyseiselle ihmiselle virkkauksesta tuli automaattisesti mieleen virkatut pitsiliinat ja verhokapat - joista vain mummut tykkää. (Hehhee, käsi pystyyn, kuinka monta vähintään henkistä mummua täältä löytyy!) No, itse olen virkannut yleensä jotain ihan muuta (paljetein viritetyn kolmiohuivin, stetsonin jne), ja pyrkinyt muuttamaan ihmisten käsityksiä siitä, mitä virkkaamalla voi saada aikaan. En ole eläissäni virkannut yhtäkään liinaa tai verhokappaa, vaikka niistä ihan tykkäänkin. Mutta tänä keväänä olen huomannut katselevani virkkausohjeita sillä silmällä, että nyt voisi tältäkin mummulta syntyä jotain "mummumaista".

Kauneimmat käsityöt -lehden Virkkausalbumia en voinut enää jättää kauppaan, vaan se lähti mukaani saman tien. Ja tässä, ystäväni, on ensimmäinen virkkaamani pikkuliina!

Tehty siis kesän 2009 Virkkausalbumin ohjeella nro 24. Lankana Novitan Virkkauslanka, jota kului naurettavan vähän. Kakkosen koukulla liinan halkaisijaksi tuli se ohjeessakin mainittu 27cm. Tämä menee lahjaksi sukulaiselle, jolla on suuri Valencia-astiasto. Tarkoitus on saada tehtyä pikkuhiljaa jokaisen lautasen väliin oma liinansa, jotta nykyään suojan virkaa toimittavasta talouspaperista voi luopua. Sitten kun astiasto on käytössä juhlan aikaan, näitä liinoja voi laittaa esille.

Tämä on siis kontribuutioni suvun virkattujen perintökalleuksien joukkoon (itselläni on oman äitini ja hänen mummunsa virkkaamia liinoja).

Aurinkoista viikonloppua kaikille! Itse olen avustamassa yhdessä muuttoprojektissa, mutta eiköhän aikaa jää lukemiselle ja parvekkeella nyhräämisellekin.